Ylämäkiä, alamäkiä ja monimutkaisia tunteita

Vointi vaihtelee nykyään päivittäin. Tervehdyin flunssasta, palasin töihin ja sain ilokseni liitoskivut (sekä ne supistelut, jotka saikulla vähenivät ja töihin palatessa lisääntyivät). Välillä on ihan hyviä päiviä ja olen sitä mieltä että kaksi viikkoa töissä menee ihan heittämällä (huom. tänään enää 13 päivää!) ja välillä makaan peiton alla itkemässä puoli iltaa ja mietin pitäisikö jo luovuttaa. Nyt olen päättänyt jaksaa sunnuntain ja maanantain työvuorot vielä ja jos siihen mennessä olo pahenee niin pyydän sitten saikkulapun.

Samalla olen stressannut pikkuisen Miehen parin viikon päästä koittavia valmistujaisia (onneksi äitini järjestää ne), stressannut paljon järjestäessäni 4 viikkoa edellä olevalle kaverille babyshowereita, sitten paniikissa tehnyt kaikkeni niiden aikaistamiseksi ja lopulta vauva syntyi tänään viitisen tuntia ennen edellämainittujen kemujen alkamista. So there’s that.

Ja siinäpä se. Ollaan oltu raskaana yhtä matkaa, vertailtu mahoja ja oireita ja muuta, toinen toki mahanmitalla aina edellä mutta silti, ollaan tiedetty heidän raskaudesta aika lailla yhtä kauan kuin omastakin. Ja nyt se on, yllättäen ja hyvin nopeasti, ohi heidän osaltaan, nukkuvat onnellisina vauvan kanssa synnärin perhehuoneessa, ja minä makaan kuuntelemassa omani potkuja enkä osaa käsitellä näitä ristiriitaisia tunteitani. Toki olen onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla rehellisesti sanottuna myös vähän kade. Meillä on vielä edessä ehkä viikkoja epävarmuutta, odotusta, kaikkea sitä mitä loppukiriin nyt kuuluu. Nyt jatkan tätä raskautta yksin, vaikka oletus oli että vielä kolmesta neljään viikkoon lyllerretään rinnakkain. Samalla aloin jostain syystä yhtäkkiä friikkaamaan sitä, miten randomia lapsen saanti on, sieltä vaan arvalla heitetään sun elämään ihan vieras ihminen joka voi olla millainen vaan – mitä jos mä en tykkääkään siitä?! Kun ei sitä voi palauttaakaan, sanoa että sori mut tää ei sovi meidän perheeseen. 

Lisäksi tänään totesin myös, etten olekaan ehkä tulevan synnytyksen suhteen niin sujut ja cool kuin olen antanut (varsinkin itseni) ymmärtää. En ollenkaan. Shit.