”Oikeasti olet juuri se tyyppi, joka itkee katsoessaan Vain elämää -sarjaa, muttei kerro siitä sosiaalisessa mediassa.”

Minulla on muutama sinkkukaveri. Mielestäni he ovat kaikki hyvin kumppaneiksi soveltuvia henkilöitä (siis sen perusteella, mitä minä kumppanuudesta ajattelen). Kuitenkin heille vaikuttaa ”sen oikean” tai edes ”sen tällä hetkellä oikean” löytäminen olevan täysin mahdotonta. Ovatko kranttuja, etsivätkö jotain, mitä ei ole olemassa, ovatko kaikki hyvät jo viety, eivätkö miehet vaan halua perinteisen mallin parisuhteita?

Vastaavat noihin kaikkiin kysyttäessä: ehkä.

Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että tässä oman identiteetin ja imagon uudelleenrakentamisen kultakauden huumassa, ihmiset ovat kadottaneet käsityksen itsestään. Nykyään on rajattomia mahdollisuuksia luoda itsensä uudelleen digitaalisesti. Twitterissä olet intellektuelli uutisten jakaja ja älykköjen seuraaja. Instagramissa olet skumppaa siemaileva foodie. Facebookissa olet hauska ja jokaisessa kuvassa näytät juuri siltä henkilöltä, joka haluaisit olla. Pinterestissä tuot esiin kaikki muotisuosikkisi, kaikki lookit, joita toivoisit kantavasi. Mutta kuka oikeasti olet?

Oikeasti olet juuri se tyyppi, joka itkee katsoessaan Vain elämää -sarjaa, muttei kerro siitä sosiaalisessa mediassa. Olet se tyyppi, joka lukee seiskaa, muttet laikkaa seiskaa Facebookissa. Syöt lounaasi työpaikan ravintolassa, muttet postaa terveellisestä, mutta tavallisesta annoksesta kuvaa minnekään. Luet dekkareita muttet suosittele niitä kennellekään. Luet vanhojen koulukavereiden blogeja, muttet kommentoi, koska et halua myöntää välittäväsi ihmisestä vielä. Olet kauneimmillasi treenivaatteissa puna poskilla ja nuttura hiessä, mutta silloin sinusta ei saa ottaa kuvaa.

Digiminäsi on sekava kokoelma kaikkea sitä, mitä toivoisit olevasi, siksi se ei löydä sitä oikeaa. Oikealle sinulle olisi ottajia jonoksi.