Kerro kerro kuvastin, eiku poikaystävä

Huomaan käyväni samaa keskustelua uudelleen ja uudelleen. Naisystävieni kanssa. Sen aihe on kuinka paljon, tai vähän kunkin poikaystävä kertoo asioitaan.

”Naiset ovat hyvin yllättyneitä, kun asioita alkaa käydä ilmi ja miehet ovat vähintään yhtä yllättyneitä, että asiat ovat jotenkin naisten mielestä oleellisia.”

Joku sai tietää parin seurusteluvuoden jälkeen, että poikaystävän isä ei olekaan kuollut (oli vain jotenkin olettanut että asia on niin).

Yksi kuuli poikaystävän seurustelleen työkaverinsa kanssa ennen nykyistä suhdetta, vuosien jälkeen.

Kolmas sai tietää poikaystävän omistavan useita sijoitusasuntoja toisessa kaupungissa, kun veroilmoituksesta ruvettiin puhumaan.

Kaikkia näitä ja lukuisia muita tarinoita yhdistää se, että asiat ovat jääneet miesten toimesta jakamatta kumppanin kanssa. Naiset ovat hyvin yllättyneitä, kun asioita alkaa käydä ilmi ja miehet ovat vähintään yhtä yllättyneitä, että asiat ovat jotenkin naisten mielestä oleellisia.

Tästä tulee mieleeni, että onko naisissa jokin sisäänrakennettu pakonomainen tarve jakaa tietoa, joka miehiltä puuttuu? Onko tämä jokin esihistoriallinen selvitymiskeino naisille: jaa kaikki minkä tiedät, muuten käy kalpaten?

Mieti tilannetta, jossa nainen pettää suhteessa ja kertoo siitä viidelle ystävälleen (kaikki naisia). Nainen jatkaa suhteessa ihan muina naisina. Kuinka hänen ystävänsä suhtautvat tietoon, jota he kantavat? Tuleeko naisille pakonomainen tarve ratkaista tilanne? Pitääkö tapahtumat selvittää? Nainen ei voi jatkaa parisuhdettaan noin vaan? Joku ei suostu kantamaan salaisuutta enää, vaan uhkaa kertoa naisen miehelle ellei tämä kerro ensin itse? Parisuhdeneuvoja satelee, ei tuollaisessa suhteessa voi jatkaa, on petollista.

Mieti sitten vastaava tilannekulku miehelle ja tämän viidelle ystävälle. Aivan niin. Miehet eivät sekaannu asiaan millään tavalla. Eivätkä he kerro tietoaan kenellekään. Ikinä.

Miksi? Miksi miehet osaavat kohauttaa olkapäitään vaikka mille? Miksei miehillä ole tarvetta jakaa asioitaan?

Haluan oppia tuon taidon: ”Ei kuulu mulle.”