Joulusuklaata – one more for the road

Kulutuskäyttätyminen, vai miksi sitä tulisi kutsua, on ihmeellistä.

Joulusuklaat ovat nyt alennettu puoleen hintaan monissa kaupoissa. Siis eilen oli vielä joulu, Tapaninpäivä, ja tänään se on ohi. ”Suklaat ulos, ei näitä konvehtirasioita voi enää täyteen hintaan myydä.” Siis miksi ei muka? Samaa kamaahan se kun tavallisestikin, eri pakkauksessa vaan. Parasta ennen on vappuna tai juhannuksena.

Lasketaanko ne sisäänostot niin, että kun 70 % myydään täyteen hintaan ja 30 % puoleen, niin edelleen ollaan voiton puolella? Ehkä.

Ja mikä meitä kuluttajia vaivaa? Miksi emme voi ostaa konvehtirasiaa tammikuussa tai maaliskuussa? Ja, jos Reijo-eno tuo joulusuklaata helmikuussa synttäreille, niin Reijollehan nauretaan. ”Pihi-perkele osti alesta ja jakaa näitä nyt loppuvuoden.” Tai: ”Kitupiikki! Saanut jouluna lahjaks ja antaa eteenpäin.

Nyt skarppausta ihmiset, ei se paketointi mitään tuotetta pilaa.

Koti Ruoka ja juoma

Joululahjoista parhain – äiti

Joululahjatoivomus-sarja loppu tähän. Keskityn nyt antamiseen. Olen ymmärtänyt mikä on paras lahja, minkä voin antaa niille, joiden kanssa vietän joulua: olen kiltti lapsi.

Lupaan ja vannon, etten hermostu äidille jouluna. Vaikka hän kuinka hössöttää ja sekoilee, niin en hermostu. En sitten millään. I am viilipytty.

Se oli ainoa asia mitä äiti toivoi joka joulu, kun olimme pieniä ja veljen kanssa kysyimme, mitä äiti toivoo joululahjaksi. Kilttejä lapsia. En olisi yhtään varma, että lapset olivat eritysien kilttejä, ainakaan joka vuosi.

Nyt se tulee. Äidin kotiin tulee neljättäkymmenettä käyvä kiltti lapsi viettämään joulua! Avot!

lisa-simpson-3.jpg

kuva

Suhteet Oma elämä