Hei tyypit, ketkä teistä tunnustaa pyyhkivänsä kuolat ja huulipunat kauluksiin ja repivänsä saumat auki paitojen kyljistä? Ei vissiin kukaan? Kuitenkin kaupan vaatteet ovat usein sotkettuja ja rikottuja.

Tää homma on vähän niinku Seiskan lukeminen, kukaan ei myönnä lukevansa (tai tilaavansa, hui!) , mutta levikki on 200 000. Eli kyllä JOKU sitä ostaa. Ja JOKU ne vaatteet rikkoo.

Vaatekaupat antaa harmillisen nihkeästi alennusta näistä sotketuista ja rikotuista vaatteista. ”Tuo lähtee pesussa.” ”Vetskarin vaihtaminen ei ole kallista.” ”Siinä on varanappi mukana.” Eikä ole yhtään kivaa ostaa uusi vaate ja aloittaa viemällä se ompelijalle tai pesulaan.

Ostin juuri eilen Day Birger Mikkelsenin silkkipaidan Sokokselta 70%-alennuksella. Joku roisto oli onnistunut repimään (vai varastamaan?) neljä yhteensä kuudesta napista. Paita oli nätti ja hinta oli hyvä, joten ostin sen, vaikka se oli risa. Löysin melkein samanlaiset napit ja sopivan väristä lankaa ja opelin napit samntien paikoilleen, kun pääsin kotiin. Napit ja lanka maksoi 5e ja vaiva oli kohtuullinen. Kuitenkin harmitti vähän, ja kuulin isoäitini äänen päässäni: ”Maksoitko 50 euroa rikkinäisestä paidasta? Nyt kyllä tyttö.”

Jäi mietityttämään, että kuka ääliö näitä vaatteita oikein rikkoo ja miksei näitä japanilaisia meikkiliinoja ole kaikissa sovituskopeissa?

kuva