Ämpäri

Kuluneena viikonloppuna oli Citymarketissa jonkin sortin juhlat. Oli kakkukahvit ja kaikki. Meillekin tuli näistä postissa ilmoitus, plussakortin omistajia kun olemme, jossa luvattiin toinen toistaan parempia tarjouksia. Ja ilmaisia ämpäreitä. 

Menimme lauantaina käymään siellä ihan perus ruokaostoksilla. Ostamme yleensä viikon ruuat kerrallaan, joten cittarissa on kätevä käydä kun se on lähellä ja sieltä löytyy kerralla melkein kaikki. Väkeä oli kuin pipoa, enemmän kuin normaalilauantaina siihen aikaan.  Lähes jokaisella vastaantulijalla oli käsissään punainen ämpäri. Osassa ämpäreistä oli mieheni mukaan myös lahjakortteja, näin hän oli lukenut. 

Sisällä ihmiset kaivoivat ämpäreitä yksissä tuumin ja yrittivät etsiä näitä lahjakortteja. Ja vaikkei lahjakorttia löytynyt, ihmiset lähtivät tyytyväisen näköisenä upouusi ämpäri kainalossaan. 

Ruokaostokset sujuivat muutoin normaalisti, joskin emme löytäneet sitä yhtä hyvää kauraleipää ja jouduimme tyytyä toiseen merkkiin. Olimme poistumassa kaupasta ja ohitimme jälleen ämpäripinon. 

– Hae meille tuosta yksi ämpäri, tokaisi mieheni. 

– Miksi? Meillä on jo ämpäri, kysyin. 

– Siellä voi olla lahjakortti, mieheni perusteli. 

– Uskotko, ettei ihmiset ole jo kaivanut jokaista ämpäriä läpi ja löytäneet kaikki? Joka tapauksessa, meille ei yhtäkään turhaa esinettä tule enää lisää. 

– No mutta sitä voi käyttää auton pesuun!, mieheni esitti seuraavan perustelunsa. 

– Edelleen, meillä on hyvä ämpäri, jota voit käyttää myös auton pesemiseen. Se on ominaisuuksiltaan aivan samanlainen ämpäri kuin nuokin. 

Mieheni hymähti hieman pettyneenä, kun lähdimme kaupasta ilman ämpäriä. En olisi ikinä uskonut, että tulen vielä jossakin kohtaa elämääni perustelemaan sitä, miksi emme tarvitse ilmaista ämpäriä. 

Ilmaisen ämpärin kutsu on vahva suomalaiselle kuluttajalle.