Hei ja tervetuloa meidän kotiin! Tämän kuvapitoisen postauksen ideana on antaa hieman kuvaa siitä, miten me elellään ja näyttää minun tulkintani minimalismista. 

Kuten jo ensimmäisessä postauksessani totesin, kotini ei näytä  stereotyyppiseltä minimalistin kodilta. Meillä ei ole kiiltävää valkoista pintaa ja tyhjiä seiniä juurikaan. Se ei yksinkertaisesti ole tyyliämme. Plus asutan tätä kotia ei-minimalistin kanssa, joten jonkin verran kompromisseja on tehty. En esimerkiksi koske mieheni tavaroihin lainkaan, vaan hän luopuu niistä itse jos on luopuakseen. 

Tiedän myös, että suurin osa minimalisteista tykkää laittaa tavarat kaappeihin piiloon. Minun logiikkani on hieman erilainen. Ajattelen, että jos tavara pitää laittaa kaappiin, se on joko a) ruma, b) tarpeeton tai c) kumpaakin edellä mainituista. Esimerkiksi siivousvälineet ovat tarpeellisia, mutta eivät usein niin kauniita, että niitä tekisi mieli katsella päivästä toiseen. Siispä minulla on lähes kaikki mitä omistan esillä. Suosin erilaisia tarjottimia ja koreja, joissa niitä säilyttää = helppoa siivota. Tietenkin tähän (niin kuin elämässä yleensä) on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Minusta siis ”poissa silmistä” on yhtä kuin ”poissa mielestä”, joka ei ole hyvä juttu. Montako kertaa sinä olet siivonnut jonkun sotkun pois kaappiin, kun on tullut vieraita ja unohtanut sen sitten? Ajatellut, että hoidat sen myöhemmin ja se on kävellyt vastaan seuraavan kevätsiivouksen yhteydessä? Niinpä. 

Minulle on siis olennaisempaa se, mitä kaapeissa on (tai oikeastaan ei ole). Kaapit ovat ovat jonkun paholaisen kätyrin keksintöä, joissa säilytellä tarpeetonta roinaa niin kuin sitä ei olisi olemassa. Jos saisin päättää, kodissamme olisi vain avohyllyjä ja ehkä pari kaappia, kuten roskis- ja siivouskaapit. 

Mutta enivei, aloitetaanpas kierros vaikkapa vieras/harraste/minun vaatehuoneestani. Tämä on yksi suosikkihuoneistani. Mielestäni täällä on hyvä tunnelma ja tasapaino. 

Tämä toimittaa joskus myös kotitoimiston virkaa, kun teen töitä etänä. Ajattelen sisustusta aika paljon myös KonMarin ”spark joy” ajatuksen kautta. Lähes kaikki mitä kodissamme näet, ovat sellaisia, joiden kohdalla on kysytty kysymys ”tuottaako se minulle iloa?”. Kaikkeen tätä kysymystä ei voi mielestäni soveltaa, mutta sisustuksessa se toimii hyvin. Tässä huoneessa on myös hyvät malliesimerkit meidän kaapeista. 

Viimeinen kaappi tulee tyhjenemään kokonaan lähiaikoina tuuletinta lukuunottamatta. Urheiluvälineet ovat lähes järjestään mieheni, joten niihin kajoaminen on ehdoton nou nou. 

Siirrytään seuraavaksi makuuhuoneeseen. 

Tämä on ehkä selkeästi minimalistisin huone kodissamme ja mielestäni se toimii hyvin näin. Kaapeissa on mieheni vaatteet sekä lakanat ja pyyhkeet. Meillä on kaksi settiä lakanoita, joita vaihtelemme vuorotellen. Sekä käsi- että  kylpypyyhkeitä on kolme paria. Ja ei, ne eivät ole ikinä loppuneet kesken. Ne riittävät hyvin kahdelle hengelle, jos pyykkiä pesee kerran viikossa. 

Täältä siirrymme käytävään/eteiseen. 

Sama meno jatkuu. Kaikki kirjat, joita omistamme, ovat tuossa. Sisustuksessa tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Lisäksi meillä on muutamia mieheni itse tekemiä kalusteita, kuten kuvassa näkyvä lipasto ja taulun kehys. Käytävän varrelta löytyvät kylpyhuone ja wc, mutta palatkaamme niihin jossain myöhäisemmässä episodissa.

Pääsemmekin tätä kautta kierroksen viimeiseen huoneeseen, yhdistettyyn keittiöön ja olohuoneeseen. Kutsutaanko sitä sitten tupakeittiöksi? En tiedä. 

Täällä on selkeästi eniten tavaraa, mutta täällä vietetään myös eniten aikaa. Olemme molemmat kovia pelaamaan ja intoilemme sarjoista, joten meiltä löytyy pieni peleihin ja sarjoihin liittyvä kokoelma olohuoneestamme. Keittiössä oleva ”baaritiski” on myös mieheni omin kätösin tekemä. 

Mutta tämän näköinen on meidän versiomme minimalismista; asioita, jotka ovat tärkeitä ja rakkaita ja/tai tarpeellisia, sekä mahdollisimman tyhjiä kaappeja. 

Noudatamme kotonamme ”1 sisään, 2 ulos periaatetta”. Eli jos tuomme kotiimme yhden tavaran, kahden tulee lähteä. Näin pidämme huolta siitä, että kaapit pysyvät vastaisuudessakin tyhjinä ja ympäristö viihtyisänä (sen lisäksi, että ostokäyttäytyminen on muutoinkin muuttunut, duh).

Siihen, että kotimme on nyt sellainen kuin on, on tehty työtä kolmisen vuotta declutteringin muodossa. Ja olen kyllä itse ylpeä saavutuksesta. Olemme luopuneet näiden vuosien aikana miltei 70% tavaroistamme. Ehkä joitakin huoneita voisi pelkistää vielä reilummalla kädellä eikä oikeastaan ikinä elämässä voi olla valmis, mutta aion nyt ainakin hetkisen nauttia työni tuloksista ja elämästä. Se taisi kuitenkin olla koko homman pointti?

Rakkaudella

Miss Minidation