Tutustuin hiljattain uuteen ihmiseen, jonka kanssa keskustelussa esiin tuli  blogini. Hassua kyllä, hän sattui myös olemaan minimalisti. (Jos satut yhtään olemaan samanlainen New Age hörhöilijä kuin minä, ajattelit varmasti tässä kohtaa, että ”aha, vetovoiman laki työssään”.)

Keskusteltuamme hieman minimalismista hän tarjosi minulle kirjojaan, joita hänellä oli aiheeseen liittyen. Täysin pyyteettömästi. Hämmästyn välillä edelleen, kuinka hyviä tyyppejä maailmassa tulee vastaan, vaikka tällä pallolla on tullut tallattua jo hetken ja tavattua ihan työnkin puolesta mitä erilaisempia, upeita ihmisiä. 

Hänen kirjoistaan löytyi paljon teoksia, joita voisi sanoa sen ajan minimalismin perusteoksiksi. Päätin ottaa nämä kirjat esittelyyn blogiini ja reflektoida myös niiden kautta omaa suhdettani minimalismiin. 

Otin ensimmäisenä käsittelyyn Everett Boguen ”The Art of Being Minimalist” -kirjan. 

Everett tekee jotain, mitä suurin osa meistä kokee, ettei kykenisi tekemään. Hän omistaa alle 75 tavaraa ja koko hänen omaisuutensa mahtuu reppuun. Hän on muuttanut useita kertoja, matkustaa ja tekee työtään milloin ja mistä haluaa. 

Minä en tähän luultavasti kykenisi, enkä kyllä tiedä haluaisinko edes kyetä. Vaikka haluankin matkustaa ja tutkia maailmaa, minulle oma koti turvasatamana on tärkeä. Minun henkisen hyvinvointini ja turvallisuuden tunteeni kannalta on tärkeää, että minulla on jokin paikka, jota voin kutsua omakseni. Paikka, jonka oven voin sulkea, jättää maailman ulkopuolelle ja pyytää sen sisään vain kutsuttuna. Lisäksi tiedän ihan kokemuksesta, että ihmisten kanssa töitä tekevä ei voi tehdä työtään muuta kuin siellä missä ihmiset ovat. 

Mutta oikeastaan sitä Everett ei keneltäkään kirjassaan odotakaan. Ja vaikka minun elämäni näyttää hyvin erilaiselta kuin hänen, pystyin tunnistamaan itsessäni samoja syitä minimalismiin. Haluan matkustaa, olen stressaantunut eikä minulla ole aikaa, haluan seurata intohimoani… Olen ostanut kaiken, mitä olen ikinä halunnut enkä silti ole onnellinen. Kuulostaako tutulta? 

Boguen mukaan yksi tärkeimmistä asioista minimalistisen elämäntyylin omaksumisessa on asettaa tavoitteet ja kysyä itseltään se tärkeä kysymys: miksi? Minimalismi vain minimalismin vuoksi on yhtä tyhjän kanssa. Saat ehkä kotiasi tyhjemmäksi hetkeksi, mutta jos ei ole syytä miksi pitää se sellaisena, on kotisi ja elämäsi pian yhtä täynnä kuin aloittaessasi. Käsittelin omaa ”miksiäni” yhdessä aikaisemmassa tekstissäni, voit lukea sen täältä. 

Bogue antaa kirjassaan paljon vinkkejä sekä tavaroista irti päästämiseen, että minimalistiseen asenteeseen työelämässä. Yksi hänen vinkeistään, jota myös itse noudatan, on ”yhden kuukauden sääntö”. Jos en ole käyttänyt sitä kuukauteen, en tarvitse sitä. Poikkeuksen voi tehdä kausiluontoisten tavaroiden, kuten vaikkapa luistimien, kanssa.

Toinen mielestäni hyvä neuvo, on 30 päivän odotuslista. Hän neuvoo laittamaan kaikki, mitä olet ajatellut ostaa odotuslistalle 30 päiväksi. Jos tarve on edelleen olemassa odotuksen jälkeen, sen voi ostaa. Huomio! Ei päde ruokaan. 😉 

Everett kuvaa mielestäni myös hienosti kuluttamisen mielipuolisuutta. Ostamme tavaroita varmuuden vuoksi, joita emme koskaan tule käyttämään. Säilytämme niitä tilassa, jonka kustannuksiin käytämme kovalla työllä ansaitsemaamme rahaa. Ja kun tila loppuu, muutamme isompaan asuntoon, josta maksamme koko loppuelämämme jotta voimme säilyttää näitä turhakkeita. Onko tässä mitään järkeä? 

Yksi asia, mistä olen Boguen kanssa enemmän kuin samaa mieltä on talon/asunnon ostaminen. Minä en halua omistaa asuntoa/taloa. Haluan pystyä lähtemään ja muuttamaan heti kun haluan. Olen käynyt tästä useamman ihmisen kanssa pitkiä väittelyitä. En tiedä miksi, mutta suurin osa tuntemistani ihmisistä haluaa, että ostan talon. Vaikka ei se mitenkään heille kuulu, mutta moni on vakaasti sitä mieltä. Kai se on se juttu mitä tämän ikäisenä kuuluu tehdä ja se etten tee sitä, rikkoo perinteistä kaavaa. 

Useimmiten ihmiset esittävät perusteluksi seuraavaa: ”miksi maksat muiden velkoja pois, kun voisit maksaa omaasi?”. No tuota, ensinnäkin en halua ottaa lainaa. Toiseksi, kun maksan vuokraa, maksan myös palvelusta. Jos jokin menee rikki, voin soittaa kiinteistönhuoltajalle, joka korjaa sen maksutta. Lisäksi vuokra-asuntojen hinnat eivät ole mitään päätä huimaavia kaupungissakaan, jos ei koe pakottavaa tarvetta elää aivan keskustassa. Voi olla, että esimerkiksi Helsingissä tilanne on toinen, mutta eipä sieltä omistusasuntoakaan saatika omakotitaloa ole jokaisella mahdollisuutta ostaa. 

Ja toisaalta yksi lause särähti kirjassa korvaani pahasti. Bogue sanoo; ”et halua viettää elämääsi pelaten Xboxilla ja katsoen teeveetä, luota minuun” (vapaa käännös). Okei, ei teeveetä katsellen halua ehkä viettää elämäänsä, se on vallan passiivista tekemistä. Mutta pelaaminen on eri juttu. Jollekin se voi olla intohimo. Ja jos tarpeeksi on motivaatiota, sillä voi jopa luoda itselleen uran, tehden sitä mistä nauttii. Toisaalta Bogue on kirjoittanut kirjan ennen Youtuben kultaista aikaa, joten ehkä hän ei tiennyt tällaisen olevan mahdollista. 

Kirjan yksi parhaista jutuista oli 10 helppoa vinkkiä minimalistisempaan elämään. Ne olivat juuri sellaisia, joita aloittelevan henkilön olisi helppoa ottaa käytäntöön. Hän kehottaa esimerkiksi aloittamaan seuraavista: tyhjennä yksi taso, poista viisi asiaa elämästäsi, tee yksi tärkeä päätös ja tee jotain, mitä rakastat. 

Mielestäni kirja on kaikinpuolin helppolukuinen ja hyvä opus aloittelevalle minimalistille. Kirja saattaa joissakin kohdin saada aikaan ahdistusta, kun se pakottaa miettimään maailman tilaa. Perusvire on kuitenkin positiivinen. Ihan kaikkia hänen neuvojaan, esimerkiksi työnteosta, en kuitenkaan pureksimatta niele, mutta eipä minun tarvitsekaan. 

Otin selvää vielä, että missä Bogue menee nykyisin. Hän elää ilmeisesti  San Fransiscossa, edelleen minimalistina ja puuhailee Bitcoinin ja ohjelmoinnin kanssa. Jotain ongelmia hänellä oli tullut Googlen kanssa, joten hänestä hieman vaikea löytää uutta tietoa. 

Lähde: Bogue, E. The Art of Being A Minimalist. How to stop consuming and start living?