Pitkästä aikaa taas täällä!

Apua, viime kirjoituksesta on vierähtänyt ihan ”pieni tovi” ja paljon on kerennyt tapahtua tässä välissä ja blogin kirjoittaminen on kyllä ollut viimeisenä mielessä, nyt se vähän harmittaa kun ei tullut tytön ensimmäistä vuotta sitten dokumentoitua muuta kuin kuvilla. Vauva-arki osoittautui meillä melko raskaaksi, koska neiti alkoi nukkumaan todella huonosti n.3kk  ikäisestä eteenpäin. Tilanne on alkanut oikeastaan helpottamaan vasta tässä muutaman viime kuukauden aikana. Normaali yö meille oli n. 5-6 herätystä yössä, mutta myös >10 herätyksen yöt tulivat todella tutuiksi. Monena yönä nukuin vaan muutaman tunnin yössä ja olo olikin sen mukainen hyvin pitkään! Luulin jossain vaiheessa että sairastun psykoosiin koska olin todella väsynyt. Mutta pahimmat yöriekkumiset on onneksi ainakin toistaiseksi sivuutettu ja ehkäpä jaksan alkaa tätä blogia päivittämään useammin! 😉

Mutta tosiaan, viime blogipostauksen jälkeen on kerennyt tapahtua monenlaista.  Muutettiin kesällä 2015 Hämeenlinnaan jonne avomies sai työpaikan sisäisen siirron. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli ehkä vikatikki, koska en tuntenut Hämeenlinnasta kuin yhden henkilön avomiehen sukulaisten lisäksi ja olin aivan liian väsynyt alkaakseni aktiivisesti etsimään itselleni seuraa. Olen vasta nyt jälkikäteen tajunnut kuinka masentunut ja väsynyt silloin olinkaan. Olen melko varma että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta en sitä vaan silloin tajunnut kun olin kokoajan aivan tuhottoman väsynyt. Kaikki meni univajeen piikkiin.

Hämeenlinnasta muutimme sitten kesällä 2016 Kuopioon koska pääsin tänne opiskelemaan innovaatiojohtamista Itä-Suomen yliopistoon. Tiedon sisäänpääsystäni sain itseasiassa vain joitakin päiviä pikkuneidin syntymän jälkeen! 😀 Kävin yhden kurssin syksyllä 2015 mutta totesin opiskelun liian työlääksi pikkuvauvan kanssa ( varsinkin kun se ei nukkunut!). Syksyllä 2016 aloinkin sitten päätoimiseksi opiskelijaksi.

Tammikuussa 2017 saimme uuden kodin avaimet käteen kun ostimme vanhan, vuonna 1928 rakennetun paritalon. Vanhempani muuttivat yläkertaan ja meidän perhe asuu alakerrassa. Paikkakunnanvaihdoksen ( Hämeenlinnassa ei siis mitään vikaa paikkana ollut, vain kavereiden vähyydessä!), opiskelujen aloituksen ja muiden seikkojen myötä myös mielialani on alkanut kohenemaan ja osaan taas nauttia olostani, ainakin useimmiten.

Blogissa varmaan alkaa olemaan myös höpötystä ainakin rempan etenemisestä ( sitä remppaa kun riittää!), perhe-elämästä, matkustelusta ja haaveistani päästä muuttamaan takaisin ulkomaille sitten jossain vaiheessa! 🙂

Ps. Ihanaa kevään odotusta kaikille, tänään on ainakin ollut niin nätti päivä että oksat pois!

-Hanna