Otsikko on dramaattinen, mutta se suotakoon tässä tunteiden sekamelskassa. Viime postauksesta on kaksi kuukautta ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua niin paljon ettei pää meinaa pysyä perässä. Toukokuun toisella viikolla raskaustestiin ilmestyi ne kaksi maagista viivaa. Aluksi hennosti, sitten päivä päivältä voimistuen. Valtava onnentunne valtasi mielen, mutta sinne pesiytyi myös pelko. Tuntui siltä kuin olisimme päässeet vanhemmuuden […]

Suru on siitä jännä juttu, että sen sen liike ei ole lineaarinen. Se sahaa eteen ja ylös, kiertää taakse ja kumoaa maahan odottamattomana hetkenä. Luulin jo talvella päässeeni keskenmenosta aika hyvin yli, mutta viime aikoina kaipaus ja itkuherkkyys ovat olleet läsnä yllättävän voimakkaina. Luulen, että lasketun ajan lähestymisellä ja etenkin tällä yritysprosessilla on iso merkitys siinä. Yritän […]

Keskenmenon kokeneena ja tämän raskauden yrityksen kanssa painiskelevana vastaan on tullut monenlaisia kommentteja sukulaisten ja ystävien suusta. Tähän asti olen kertonut vastoinkäymisistämme aika avoimesti, mutta olen muuttunut viime aikoina varovaisemmaksi omien ajatusteni avaamisen suhteen. Syynä tähän on juurikin kommentit, jotka ovat satuttaneet kovastikin. Uskon kuitenkin, että pääosin (huom. pääosin) oudoiltakin kuulostavat kommentit on tarkoitettu vain […]

  Ensimmäin blogipostaus. On lauantaiaamu. Ulkona mieheni leikkaa pihan pensasaitaa, minä itken sisällä. Tämä on taas yksi niistä vaikeista päivistä. Niistä, jolloin lapsettomuuden pelkopeikko kummittelee olan takana. Itkettää, turhauttaa, surettaa.  Samalla koen syyllisyyttä, olemmehan yrittäneet vasta niin vähän aikaa, en saisi tuntea näin. Mutta miten omia tunteitaan voi käskeä muuttamaan uriaan, kun ne vyöryvät päälle, käpristävät itkemään peiton […]