”Ja sit tää toinen niinku sais”

Kun pienenä leikki barbinukeilla ja ties millä mollamaijoilla, ei tullut ensimmäisenä mieleen että perheessä kuuluisi tapahtua sitä kuuluisaa seksielää. Kävelin tänään kaupan ohitse ja minua alkoi huvittamaan kaksi pientä tyttöä jotka leikki barbiella läheisellä leikkipuistolla. Korviin sattui mielenkiintoinen keskustelu joka meni kutakuinkin näin:

”Ja sit tää toinen niinku sais.”
”Eiks tää toinen saa?”
”Ei se saa.”
”Miksei?”
”Koska tää ei anna sille.”

.. Tämä huvitti minua syvästi koska kaksimielisenä vanhana harppuna mieleen juolahti jotain aivan muuta. No niinpä.

Toisinaan minua inhottaa ajatus seksinharrastamisesta. Seikkana on se kamala tunne että kun itsellä tekis ihan sikana mieli ja miehen kanssa alkais jollekkin, niin sitten toinen onkin niin kauheen väsynyt että just ja just tämän saa houkuteltua mukaan. Sitten vähänaikaa jyystetään ja sit jätkä alkaa nukkuu. Loppu. Paitsi että mä en saanut, sä sait.
Ikäväkyllä joskus törmää tähän tilanteeseen ja sitten vituttaa niin perkeleesti. Siis hei haloo jätkä, tällä vaivalla olisin varmasti itsekkiin voinut hoitaa homman –  siis kun sen kertakaikkeaan joudun sitten kuitenkin niin tekemään.

Mielessäni välkkyy kuva kultaisesta lesboseksistä, missä seksi on täydellistä = L-koodi ja ajan kultaamat muistot ovat tehneet tehtävänsä, ja katkeroidun yksinäisenä ja puutteessa. Ja jätkä kuorsaa vieressä.

Sitten kun kuitenkin on pohjimmiltaan jotenkin sen verran ujo että musta ei ainakaan ole sanomaan poikaystävälleni; Hei et viittis ku mä en oo vielä valmis lopettaa..  – Ehei, ei onnistu. Pieni vihjaus onnistuu, hellästi kädestä kiinni ja vetää siitä alaspäin ja – ei. Kun mies kääntää kylkeä ja toteaa Öitä. Ai kun romanttista.
Kuinka usein teille on käynyt näin ja jos onkin niin onko päässä kytenyt kaiken kattava vitutus?

Nimittäin mulla kyllä kytee. Johtuiskohan siitä että mun on kertakaikkeaan saatava heti ja nyt jos tekee mieli. Huopaaminen ja soutaminen ovat sitten niin Perseestä.
Perskele!