Sen verranvoin kertoa että Max tosiaan lähti töihin. Olen ollut kohta kaksi viikkoa yksin ja vielä ei tunnu missään, joskin on pakko houkutella kissat sänkyyn kun tulee muuten niin yksinäistä.
Nyt muuten huomaa vasta miten paljon seuraa saa parisuhteesta. Nyt sitten koetan elää ”sinkkuna” pari seuraavaa viikkoa, kohta on onneksi ensikuukausi ja jotain actionia tapahtuu..
Nimittäin saan uuden kissan!
Ja vieläpä rotukissan.
Itsetunto on kertakaikkeaan ihana juttu. Käsittämätöntä että ne joilla sitä on, näyttävät hyvältä vaikka muovipussissa!
Minulle on sanottu että näyttäisi ulospäin että mulla on itsetuntoa. Askel on varma ja kannan itseni ryhdillä. Sisällä ei vain tunnu siltä, yritystä sen sijaan toisinaan jopa on. Tukka on huonossa kunnossa ja se roikkuu ollessaan tikkusuora, ryhti on huono, olen ainakin 10 kiloa liian lihava ja naamakin on kuin petolinnun peräsin. Mistä sitä itsetuntoa oikein saa? No ei ainakaan jos katsoo telkkaria ja mainoksia. ”Osta tämä tuote niin olet onnellinen ja kaunis” – paitsi että en ole.
Olen myös havainnut että näen kaikki muut ihmiset joiden blogeja luen, jotenkin mystisen kauniina olentoina jota eivät itse sitä huomaa.
Entäpä sitten kun Max sattuu silloin tällöin sanomaan jotain tökeröä tai kehaisemaan jonkun toisen naisen ulkonäköä? Oloni on epävarmoista epävarmoin. Mutta kuitenkin pitäisi yrittää näyttää hyvältä. Aina tietysti voi huijata ja ottaa sellaisen paidan jossa on vähän rintavarustusta näkösällä- koska jos minulla jotain on niin rinnat. Ja niitä ei saa pois, ikäväkyllä.
Tietysti omassa niskassa takertelee sitä sun tätä ja pahaa oloa ja vanhoja opittuja tapoja joihin ei auta mikään.
Löytyisköhän sitä itsetuntoa vaikka Ebaystä?
Kokeilkaas muuten mitä kaikkea hauskaa löytyy kun googlettaa Itsetuntoa, Elämää tai vaikka Omatuntoa nettihuutokaupoista. Välillä törmää ihan hauskoihin ilmiöihin. (Eräskin ihminen möi takapiihaltaan lunta, olisko ollu 50 cnt 10 litraa, ja hakee saa niin paljon ku haluaa kuhan itte tulee hakemaan. )