Nyt vihdoin on tullut aika kirjoittaa omaa blogia. Monen Blogin inspiroimana päätin aloittaa kirjoittamaan blogia itselleni vaikeista asioista,  tätä blogia saa vapaasti kommentoida ja siihen saa tuoda omia lisäyksiään ja ajatuksiaan. Haluaisin eniten synnyttää keskustelua.

Tällähetkellä tunnen kasvukipujen lisäksi sekavaa mielialaa. Käsittämätöntä miten voi olla niin kovin kiinostunut useammasta ihmisestä yhtäaikaa. Rakkaus on epätasainen juttu, ja jokainen joka sen on kokenut ,tietää miten inhottavaa se osaa olla. Tämän sanoessani tarkoitan, että olempa elänyt jo kymmenisen vuotta mieheni kanssa, mutta silti haikailen naisten perään.
Nuoruus ja teini-ikä meni siinä kun seurusteli naisten kanssa kerta toisensa jälkeen tarinat surkeasti päättyen, jotenkuten onnistuin joidenkin exien kanssa olemaan jopa kavereita aina siihen asti kunnes päädyin ystävällismielisen kahvillakäynnin jälkeen sänkyyn heidän kanssaan. Siispä tämän ensimmäisen blogimerkinnän kunniaksi kysyttäköönkin kysymys;

Miten voikaan olla niin, että rakastaa yhtä, mutta haluaa toista?
Onko tämä yleistä ihmisillä vai olenko poikkeustapaus?

Suhteissa tietysti on aikakausia jolloin kaikki haluaisivat päästä kokeilemaan jotakuta muuta kuin sitä omaa rakastaan, tai jos nyt ei aivan näin julmasti sanottuna, niin ainakin edes jännitystä elämään. Minä itse olen edellisen kahden vuoden ajan paininut kuumeisesti kysymyksen kanssa, pettää vai jättää? Kaiken jälkeen minussa ei ole ollut uskallusta ja rohkeutta tehdä kumpaakaan. Uskokaa tai älkää, rakastan miestäni.
Juttelin tästä aiheesta kerran ystäväni kanssa joka totesi etten selkeästi rakasta miestäni tarpeeksi, jos kerran olen haaveillut lukemattomista kerroista naisten seurassa.  Minä taas totean että jokaisella on omat seksifantasiani ja kun en kerran toteuta omiani niin vielähän ne fantasioiksi voi kuvata.

Kertokaas siis ihmiset mielipiteenne pettämisen ja fantasian rajamaastosta, jos hekumoi jo pelkällä pettämisen ajatuksella, onko se käytännössä katsoen suuniteltua pettämistä?

Loppuun on todettava että päärynät sitten ovat kamalaa ruokaa, kuinka mikään niin kauniin vihreä voi maistua kertakaikkeaan kuvottavalle? Ja miksi sitten siitä hirvitysestä on pitänyt tehdä vielä jogurttiakin! Hohhoijaa!  Kun sairaana ei jaksa mennä kauppaan, eikä jääkaapissa ole kuin iänikuisia päärynäjogurtteja joita mies on päättänyt innolla syödä- täytyy tyytyä lämpimiin ajatuksiin.

Hyvää kesää kaikille : )