Naisten- ja iltapäivälehdissä on nykyään paljon haastatteluja, joissa julkkikset paljastavat, mitä erikoisia piirteitä heillä on tai on ennen ollut. On outoja ruokailutottumuksia, pakonomaista telkkarin toljotusta, kummallisia ihmissuhteita, eristäytymisen tarvetta ja niin päin pois. Ehkä ajatellaan, että muut saavat lohtua, kun lukevat, että ei ole julkkistenkaan elämä välttämättä niin helppoa. Hieno juttu on myös, jos tuntee itsensä ja omat omituiset tapansa ja voi jutella niistä ja vähän naureskellakin niille.

Omassa elämässäni olen alkanut pikku hiljaa hahmottaa, miten tärkeää kontrolli on minulle, siinäpä yksi meikäläisen erikoisuus. Nuorena lähipiiri moitti / kiitti minua perfektionistiksi. Aikuisena olen oppinut ottamaan löysemmin rantein enkä ole enää vuosiin tavoitellut täydellisyyttä esimerkiksi työkiireiden keskellä – toki toivoisin tekeväni hyvää tulosta kuitenkin. Mutta! Ollakseni rauhallisella mielellä tarvitsen tunnetta, että kontrolloin elämääni edes jollakin tavalla. Hyvinä aikoina tähän riittää, että saan merkata kalenteriini 3-4 päivälle viikossa jonkin urheilusuorituksen. Huonoina aikoina kontrollifriikkiys alkaa vaania kaikkea, mihin ryhdyn. Esimerkiksi aloitin kasvojumpan – ai nytkö en olekaan tehnyt sitä niin usein kuin aioin, olen luuseri! Tai otin alkoholia tuosta vaan, vaikka minun piti ottaa sitä nyt vain harkiten. Karkin syömistä piti vähentää, mutta nyt se on enentynyt. Iltapalaan kuuluu kaksi leipää, söin kolme! Ahdistaa! Kuka olen, jos en suunnittelemani henkilö, joka hallitsee kaikkia tekemisiään! Ymmärrän, että tällainen toiminta on keino kanavoida jotain pohjimmaista angstia, mutta se ei toimi, jos kontrolloitavaa alkaa olla liikaa.

Elämänhallinta on sinänsä ihan jees ja on ihanaa, että jokin pieni osa maailmaa on minulla hallinnassa. Ihan mahdoton ajatus, että pitäisin täyspaastoa kontrollista, mutta voisin vähän rajoittaa näitä kontrollin kohteita ja estää tätä friikkiyttä eskaloitumasta joka suuntaan. Eli siis minun on alettava kontrolloida tätä kontrollifriikkiyttä! Luultavasti joku julkkis on jo antanut tästä aiheesta haastattelun, ja kieltämättä olisi lohdullista lukea se.