Onko parisuhde aina menossa johonkin suuntaan?

Luin kerran tutkimuksesta, jossa seurattiin laajaa joukkoa amerikkalaisia naisia. Melko pienenkin laihtumisen havaittiin parantavan mm. veren rasva-arvoja. Mutta erityisen hyvä vaikutus oli siinä vaiheessa, kun paino oli putoamaan päin – silloin elimistössä tapahtui hyödyllisiä muutoksia. Jäin miettimään, että tavallaan vähän stressaava tieto, sillä eihän ihminen voi loputtomiin olla laihtumassa.

No, se siitä painosta tällä erää. Mutta vähän samantapaisia ajatuksia olen miettinyt – yllätys yllätys – parisuhteesta. Koko ajan ei voi olla rakastumassa. Toisaalta parisuhde ei koskaan tule valmiiksi, vaan on koko ajan menossa johonkin suuntaan. Lyhyeksi jäävässä suhteessa ei ehkä muuta olekaan kuin nopea nousu ja lasku. Rakastumiseen liittyykin usein pieni pelko, että milloin alamäki alkaa. Pitkässä suhteessa on näennäisesti myös tasankoja, mutta niidenkin aikana vaivihkaa joko lähestytään tai etäännytään. Yhdessä pysyminen vaatii, että siedetään suunnanvaihdokset ja opitaan jopa säätelemään niitä. Jos liian kauan mennään vain yhteen suuntaan, jompi kumpi ahdistuu ja viheltää pelin poikki. Ongelma on sekin, jos osapuolilla on keskenään eri käsitys suhteen suunnasta.

Itse en jaksaisikaan jatkuvaa noususuhdannetta parisuhteessa. Välillä on ihanaa olla kyyhkyläisinä, mutta sitten tuntuu jo mukavalta saada vähän etäisyyttä, kunhan se ei kestä liian kauan eikä mene liian pitkälle. Ehkä pysyvyys parisuhteessa on sitä, että löydetään molemmille sopiva aaltoliike.