Minkä arvojen mukaan elän? Tätä ei tule joka hetki mietittyä. Tein yhtenä päivänä netissä arvotestin, joka antoi pari oivallusta. Ensinnäkin eri elämänvaiheissa voi vaihdella se, minkä arvojen toteuttaminen tuntuu tärkeimmältä. Toiseksi, arvot eivät ole vain kaukaisia ihanteita, vaan ne ohjaavat arjen valintoja. Ehkä valintoja tarkastelemalla voikin huomata taustalla olevat arvot, vaikka niitä ei olisi tietoisesti koskaan pohtinut. Kolmas oivallus oli, että omien arvojen toteuttamista voi ja kannattaa suunnitella: mitä käytännön tekoja se edellyttää? Arvojen vieminen käytäntöön voi olla haastavaa, mutta se myös palkitsee. 

Huomasin, että minulle erityisen ajankohtaisia arvoja ovat rehellisyys, tasa-arvo ja vapaus. Ne ovat edellytyksiä elämiselle aidosti omana itsenä, joka alkaa tuntua sitä tärkeämmältä, mitä vanhemmaksi tulee. Muiden ihmisten kohteluun ne ovat myös hyviä lähtökohtia.

Rehellisyys. En tavoittele sellaista rehellisyyttä, että puhuisin aina suuni puhtaaksi toisten tunteista piittaamatta. Haluan kuitenkin olla isoissa asioissa rehellinen – esimerkiksi pitää esillä minulle tärkeitä asioita ja olla avoimesti oma itseni enkä esittää jotain muunlaista ihmistä, vaikka sitten aiheuttaisin joskus muille pettymyksenkin. Rehellisyys itseä kohtaan on vähintään yhtä tärkeää. Kannattaa miettiä, miksi toimin niin kuin toimin ja mitä oikeasti haluan. 

Tasa-arvo. En voi sietää sitä, että ihmisiä kohdellaan eriarvoisina sukupuolen, etnisen taustan, ammatin tms. perusteella. Seksistiset tai rasistiset vitsit eivät todellakaan naurata. Parisuhteessa suurin osa sukupuoleen perustuvista ennakko-oletuksista joutaa romukoppaan. Ihminen pitäisi kohdata ihmisenä eikä minään stereotypiana. Ikävä kyllä moni meistä naisistakin pitää itse yllä monia sukupuoleen liittyviä kliseitä – ehkä, koska kokee hyötyvänsä siitä, että tulee kohdelluksi ”naisena”? Lieneekö iänikuisten sukupuoliroolien rajoittavuus toisaalta yhtenä syynä siihen, että yhä useampi näyttää nykyisin julistautuvan sukupuolettomaksi? 

Omassa parisuhteessani nyökyttelemme yksimielisesti tasa-arvon tärkeydelle, mutta käytännössä se ei oikeasti aina näy. Ja itse tykkään meikata ja laittautua, joku voisi todeta että teen siinä karhunpalveluksen tasa-arvolle. Kai omasta sukupuolesta voi kuitenkin ottaa ilon irti ja olla silti tasa-arvoinen eli valmis ottamaan saman vastuun kuin toinen ja antamaan toiselle samat vapaudet kuin itselle? Ulkonäöstä on lisäksi tullut myös osa uskottavuutta työelämässä. 

Omassa elämässäni olen päättänyt edistää tasa-arvoa avaamalla useammin suuni sen edistämiseksi ja toteamalla ääneen, jos jokin tilanne tai kommentti vaikuttaa tasa-arvonäkökulmasta epäilyttävältä. Omille lapsilleni, jotka ovat jo nuoria aikuisia, muistuttelen, ettei sukupuoli määrää esimerkiksi sitä, kuka maksaa, kokkaa jouluruoat tai tekee aloitteen. 

Vapaus. ”Suomi on vapaa maa” tarkoittaa arkipuheessa myös sitä, että täällä jokaisella on vapaus elää kuten tahtoo. Olen itsekin voinut tehdä kaikki isot valinnat täysin vapaasti. Perheen ja uusperheen arjessa olen kuitenkin vuosien ajan vapaaehtoisesti laittanut useimmiten kaikkien muiden tarpeet omien suunnitelmieni edelle. Nyt kun lapset ovat kasvaneet, haluan ryhtyä taas käyttämään vapauttani enemmän. Miten, se vaatii vielä pohdintaa. Minulle on kuitenkin tärkeää, että elämässä on enemmän vapauden kuin pakon tunnetta. 

Lapsiani haluan kannustaa vapauteen myös minun odotuksistani. Äiti ei todellakaan aina tiedä paremmin ja vaikka tietäisikin, lasten pitää silti saada tehdä omat valintansa vapaasti. 

Mainitsemani arvotesti löytyy täältä: https://arvoja.wordpress.com/