Olen tänä vuonna keskittynyt kirjoittamaan esikoisteostani ja siksi blogi on ollut vähän tauolla. Vielä en tiedä milloin ja mitä kautta julkaisen teokseni, enkä edes sitä milloin se on valmis. Se on pitkälti aika samantyylinen, miten olen kirjoittanut blogiani pitkään eli pohdiskeleva ja osittain omaelämäkerrallinen. Se on vienyt yllättävän paljon aikaa, mutta ensimmäinen versio on hyvässä vauhdissa ja tarkoitus olisi saada se kesän aikana kirjoitettua. Sen jälkeen alan työstämään enemmän lopullista versioita. Ostin täksi vuodeksi Kirjoittajaklubin vuosijäsenyyden ja siitä on ollut paljon hyötyä teoksen kirjoittamisen suhteen. Aloitinkin kirjoittamaan teostani tammikuussa 50 päivän kirjoitushaasteen avulla.

Mitä minulle kuuluu?

Mieliala on edelleen vaihdelleet paljon, mutta se ei ole mitenkään uutta. Olen hyväksynyt, että se kuuluu elämääni ja oppinut enemmän elämään mielialojen muuttumisten kanssa. Olen myös tajunnut, ettei mikään ole mustavalkoista ja voin kokea monia tunteita yhtä aikaa – myös toisistaan ristiriitaisia.

Olen edelleen työtön, mutta ei se haittaa. Olin vuoden alussa kolme kuukautta työkokeilussa. Viihdyin siellä, mutta oli aika tehdä muuta elämässäni. Kävin sen jälkeen Minustako yrittäjä? -valmennuksen ja olen keskittynyt miettimään asioita. Tällä hetkellä etsin entistä enemmän omaa suuntaani. Tavallaan olen aika hukassa, enkä tiedä mikä olisi seuraava askel, mutta luotan, että jossain vaiheessa asia selviää. Olen todennut, että ehkä joskus on hyväkin olla hukassa. Ei kaikki aina voi olla selvää.

Olen käynyt paljon kävelylenkeillä sekä kuunnellut paljon podcasteja. Tämän hetken suosikkini ovat UniversumiPodcast,  DreamTALK sekä Selvinpäin. Ajoittain kuuntelen muitakin podcasteja. Jooga ja meditointi on jäänyt vähemmälle, mutta teen niitä ajoittain, kun on innostusta. Aika paljon tulee oltua yksin. Näen välillä kavereita ja käyn tapahtumissa, mutta enemmän on ollut taas yksin olemisen kausi meneillään. Luulin viime syksyn jälkeen, että se olisi ohi, mutta keväällä ja kesällä on itselleni aikoja, milloin tarvitsen omaa aikaa. Muutenkin tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä aika muutoksessa. Tajuan entistä enemmän, mitä en halua ja mitä haluan elämältäni. Olen kirjoittamisen lisäksi myös lukenut paljon.

Mitä olen tajunnut viime aikoina?

Olen tajunnut, miten paljon olen kasvanut henkisesti parin vuoden aikana. Tiedän oman arvoni, enkä jää enää tilanteisiin, jotka eivät tee minulle hyvää. Välillä toivoisin, että olisin tajunnut asian aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen tajunnut, että olen vastuussa omasta elämästäni ja vain ainoastaan omista tunteistani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin tahallaan loukata ketään. On hyvä kohdella toisia sillä tavalla kuin haluaa itseään kohdeltavan.

Olen edelleen sinkku, mutta minua se ei haittaa. En ole ikinä ollut sellainen ihminen, joka elää toista varten. Ehken seurustele enää ikinä, mutta en voi ikinä tietää, mitä elämässä tapahtuu. Välillä tuntuu, että se pelottaa ihmisiä, että sanon avoimesti olevani panseksuaali. Liikaa oletaan asioita, kun sanon olevani seksuaalisen suuntautumiseni. En ihastu keneen tahansa, oikeastaan ihastun todella harvoin. Näin lähes kolmekymppisenä tuntuu olevan haastavinta aikaa olla sinkku, kun en edes halua parisuhdetta tällä hetkellä. Sinkkuus nähdään jonain välivaiheena, mutta se ei ole kaikille sitä. Sinkkuus voi olla myös elämäntapa.

Isoin elämänmuutos

Erosin tänä vuonna Vasemmistoliitossa. Olin miettinyt sitä jo pidemmän aikaa, mutta lopullisessa päätöksessä kesti aikansa. Enkä oikeastaan heti kertonut siitä kaikille. Tällä hetkellä politiikka ei tunnu enää jutulta, varsinkaan ”perinteinen” politiikka. En jaksa sitä jatkuvaa riitelyä ja puolueiden kilpailua. Tuntuu myös, ettei henkisyydellä tai herkillä ihmisillä ole tilaa politiikassa. Oli aika vaikea päätös päättää vaihe, joka oli pitkään osa elämääni. Liityin kuitenkin Vasemmistonuoriin vuonna 2011, jossa tosin olen vielä hetken aikaa virallisesti jäsen – vuoden loppuun asti, kunnes olen yli-ikäinen. Vasemmistoliittoon liityin muutama vuosi myöhemmin. Puolueessa oleminen on ollut melkein koko ajan haastavaa, monestakin syystä.

En silti pois pyyhkisi noita aikoja. Opetti ne minulle paljon ja tutustuin ihaniin ihmisiin, mutta se ei aina riitä. Vaikka arvoni ovat pysyneet aika ennallaan, en enää nähnyt keinoa jatkaa Vasemmistoliitossa. Henkisyys on tuonut oman haasteensa kaikkeen ja se onkin nykyisin se, mihin keskityn. Kun kuuntelee sydäntään, on joskus tehtävä vaikeitakin valintoja. Näen, etten voisi puhua niin avoimesti kaikesta, jos kuuluisin mihinkään puolueeseen. Olen aina ollut rehellinen ihminen ja rehellisesti sanottuna alkoi tuntua, etten saa olla omaa mieltä puolueessa ja, että se vei enemmän kun antoi.

On vaarallista sanoa näitä asioita ääneen tai edes kirjoittaa, mutta jo vuoden 2020 lopulla aloin näkemään nykytilanteen eri näkökulmasta. Vapaus on aina ollut itselleni tärkein arvo. Päädyin siihen, etten ottanut koronarokotteita ja olen ollut pitkään eri mieltä monista asioista kuin valtamedia. On ollut haastavaa olla eri mieltä näin isoista asioista. Olen aika vähän tuonut julkisesti esille mielipiteitäni näihin asioihin liittyen – mitä muutaman insta/facepäivityksen olen tehnyt näistä asioista. En pelkää puhua näistä asioista, mutta näen ettei se oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin itselleni, mitä valintoja teen kehoni suhteen tai mitä mieltä olen näistä asioista. Enkä oikein tajua tätä kahtiajakoa ja missä vaiheessa se meni tähän pisteeseen. Olemme kuitenkin kaikki ihmisiä ja meillä on oikeus omiin mielipiteisiin.

Mitä tästä eteenpäin?

Teoksen kirjoittaminen on se, mihin keskityn pääasiassa tällä hetkellä. Tänne tulee postauksia, kun tekee mieli kirjoittaa tänne. En lupaa mitään tiettyä aikataulua, mutta varmasti useammin kuin ennen (joka on helppo sanoa näin tauon jälkeen). Olen tosin miettinyt, että tekisin omat nettisivut ja siirtäisin sinne blogin, mutta ilmoittelen tänne, jos ja kun saan ne aikaiseksi. Muutenkaan en tiedä, mitä kohti olen menossa tällä hetkellä, mutta katson uteliaasti kohti tulevaa ja mitä sillä on minulle tarjottavana.