Historiani hengellisyyden ja henkisyyden parissa

Oli  tarkoitus kertoa hengellisyyden ja henkisyyden eroista, mutta enemmän näen että oma historiani selventää asioita. Sitä näkökulmaa, miksi uskonnot eivät omalla kohdallani toimi. Näen, että hengellisyys kuului polkuuni, että ymmärrän sitäkin näkökulmaa. Uskoin aikoinaan Jumalaan. Eikä ole tarkoitus haukkua uskontoja, jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta.

Olin noin 18-21 -vuotiaana hyvinkin tiiviisti mukana uskontopiireissä. Kävin samoihin aikoihin kolmessa eri uskontokunnassa, jotka kaikki olivat kristillisiä suuntauksia. Huomasin niissä kaikissa asioita, mitkä eivät sopineet itselleni. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi kaikki pitäisi perustella yhden kirjan perusteella eli tässä tapauksessa Raamatulla.

Olen lukenut paljon Raamattua, mutta näin sen jo nuorempana vain kirjana, jonka on kirjoittanut ihmiset ja jonka pohjalle ei tulisi rakentaa koko elämäänsä. Monet asiat ovat ristiriidassa keskenään. Jonkun verran olen lukenut Raamatun historiaa, joka sai enemmän kyseenalaistamaan sitä.

Opin paljon hengellisistä piireistä, joista suurimmasta osasta olen jo luopunut. En luottanut koskaan sokeasti mihinkään oppeihin ja taisin olla siinä suhteessa haastava, kun väittelin rakentavasti asioista. Jo silloin kun olin hengellisissä piireissä, luin paljon kaikkea. Tutustuin filosofiaan ja taisin lukea henkisiäkin kirjoja. Olen myös aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden suhteesta kristillisyyteen. Nykyisin peilaan uskontoja henkisyyteen.

Elämäni oli haastavaa, paljon mielenterveysongelmia ja yritin löytää helpotusta uskosta. Rukoilin paljon silloin, kun uskoin Jumalaan, mutta itselleni se ei tuonut millään tasolla helpotusta. Hengellinen musiikki oli silloin itselleni tärkeää ja olin kahtena vuonna Vappugospelissa vapaaehtoistöissä. Luotin, että Jumala pelastaa, vaikka kaikki on lähtöisin itsestä.

Uskon loppu

Kun mietin tarkemmin asioita, tuli yhä vaikeammaksi yhdistää eri puoliani hengellisyyteen. Usko horjui ja vähän aikaan olin agnostikko. Varmaan sekin, että kuulin useamman uskontokunnan näkemyksiä, sai kyseenalaistamaan hengellisiä asioita. Minut sai jäämään niihin piireihin ihmiset, joihin tutustuin. Kun muutin toiselle paikkakunnalle hengelliset piirit jäivät aika nopeasti, kun en löytänyt samanhenkisiä ihmisiä. Tämä tapahtui vuoden 2014 aikana.

Asian myöntäminen itselleen, että oli kasvanut jostain yli oli haastavaa. Meni vuosia, kunnes erosin evankelisluterilaisesta seurakunnasta. Aluksi perustelin sen sillä, että aina voin liittyä takaisin jos siltä tuntuu. Nykyisin en näe sitä kovinkaan todennäköisenä. Haluan olla uskonnoista vapaa.

Henkisyyteni nykyhetkessä

Agnostikko aikana uskoin moniin henkisiin asioihin. Henkiseksi aloin sanomaan itseäni ennen tai jälkeen eron, joskus vuosien 2017-2018 vaihteessa. Samalla elämänpiirissäni tapahtui radikaaleja muutoksia, koska muutin takaisin Kouvolaan joulukuussa 2017. En pitkään aikaan tajunnut, mitä henkisyys tarkoitti juuri minulle. Oikeastaan aloin pohtimaan asiaa enemmän viime vuonna ja lopullinen tajuaminen, mitä henkisyys merkitsee itselleni tuli joulukuussa.

Henkisyys merkitsee itselleni monia asioita ja koko ajan muodostan parempaa kuvaa asiasta. Se näkyy entistä enemmän arjessani. Joogasta on tullut eri tavalla tärkeää kuin ennen. Aiemmin se on liikuntalaji, mutta nykyisin keino olla yhteydessä kehoon. Kävelystä on tullut tärkeä osa elämääni, maadoittumiskeinoni. Meditaatiosta on tullut säännöllinen tapa. En tosin ole vielä kokeillut sitä itsenäisesti ja olen vasta opettelemassa, mihin kaikkeen voin hyödyntää sitä. Olen sen tyyppinen ihminen, että tarvitsen meditaatiota, koska mielessä pyörii usein paljon asioita ja on vaikea keskittyä vain yhteen asiaan. Opettelen elämään tässä hetkessä. Aiemmin olen miettinyt paljon tulevaa ja tavallaan ajatukset ovat olleet  enemmän tulevaisuudessa kuin tässä hetkessä. On ollut aikoja, kun olen elänyt autopilotilla.

Olen kiinnostunut erilaisista henkisistä apuvälineistä, mutten ole kauheasti tutustunut niiden käyttöön. Tarot-kortit olen omistanut pitkään, mutta välillä niiden käyttö on ollut vähäistä. Ostin tällä viikolla yksisarviskortit ja kiviä. Toisaalta vierastan apuvälineitä, koska kaikki lähtee loppuen lopuksi itsestään. Silti olen valmis kaikkea, mistä voi olla apua. Yksisarviset on itseasiassa henkioppaitani. Niiden puhdas olemus kiehtoo.

Kivet; Valkoinen Akaatti, Karneoli, Punainen Jaspis, Tiikerinsilmä (raakapala)

Myönnän olevani vasta alussa kaikessa henkiseen liittyvässä, vaikka luulin tietäväni paljon siitäkin asiasta. Summaten asiat yhteen, henkisyys on itselleni tärkeää, mutta hengellisyys on lopullisesti takana. Olen joskus vitsaillut, että perustaisin oman uskonnon, mutta en tulisi oikeasti toteuttamaan sitä. Näen, että jokainen näkee asiat eri tavalla, enkä halua edes yrittää muuttaa toisen näkökulmaa. Voin vain kertoa oman näkemykseni ja saada toisen pohtimaan asioita myös siltä kannalta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *