Elämän rooleista vapautuminen

Elämä on paljon helpompaa, kun elää täysin sellaisena kuin todella on. Elämässäni olen piiloutunut erilaisten määritteiden taakse. Elämäni aikana olen sanonut olevani vasemmistolainen, hippi, punkkari, yksinäinen, masentunut ja monia muita asioita. Ne ovat kuvanneet osaa minusta, mutta ei sitä kokonaisuutta mitä todella olen. Olen paljon enemmän kuin mitkään määritteet. Suurin osa rooleistani on vain kokemuspohjaisia ja niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa eli millainen todella olen. Lisäksi olen muuttunut paljon elämäni aikana ja se on hyvä asia.

Emme saa jäädä roolien vangeiksi

On pelottavaa tutkia itseään kaikkien roolien takana. Silloin voi oppia sellaisia asioita itsestään, mitä on aiemmin paennut tai minkä olemassa olosta ei ole ollut tietoinen. Me helposti rakennetaan erilaisia suojakuoria ympärillemme. Näytämme usein vain murto-osan itsestämme toisille tai edes itsellemme. Täysin avoimia ihmisiä oudoksutaan ja jopa kartetaan. Moni pelkää tuomitsemista, niin kuin sillä olisi mitään väliä, mitä muut ajattelee meistä.

Nykyisin näen, että kaikenlaiset roolit sitovat liikaa. Tulee pyrkiä katsomaan asioita eri näkökulmista. Mihinkään tarrautuminen ei tee hyvää, joskus on osattava päästää irti vanhoista rooleistaan. On löydettävä uudestaan se sisäinen lapsi, joka hämmästelee kaikkea ennakkoluulottomasti ja mitään tuomitsematta. Se, joka on ollut ennen kuin siihen päälle on muodostunut erilaisia rooleja. On löydettävä sisältään se ihminen, joka on kaikkien roolien takana.

Myös toiset ihmiset tulee nähdä rooliensa läpi. Olen keskustellut elämäni aikana monien ihmisten kanssa, joilla on lähes täysin erilainen näkemys maailmasta kuin minulla. Ne keskustelut ovat opettaneet jopa enemmän kuin keskustelut ihmisten kanssa, joiden kanssa olen samaa mieltä. Ihmiset lähestyykin helposti minua ja mielelläni keskustelen ennakkoluulottomasti kaikkien kanssa. Hyvä väittely kelpaa aina, mutta vihaan riitelyä. Pyrin olemaan tuomitsematta ketään.

Elämäni rooleistani enemmän

Alussa mainitsin muutamista asioista, miksi olen sanonut itseäni aiemmin. Tällä hetkellä on alkanut karista vanhat roolit urakalla pois ja olen aika eksyksissä sen suhteen kuka todella olen. Huomaan selkeästi, miten paljon työstettävää minulla on edelleen itseni kanssa, mutta onneksi minulla on koko elämä aikaa. Sen tiedän, että haluan määrittää tai olla määrittämättä itse kuka olen sekä irrottautua tietyistä vanhoista rooleistani.

Minun on aika elää sillä tavoin, mikä tekee itselleni hyvää. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät tule hyväksymään minua, mutten tarvitse kenenkään muun kuin itseni hyväksyntää. Jos en ole enää se, millaisena minut on aiemmin nähty, miksi enää teeskentelisin sitä ihmistä. Olen aiemmin myös pitänyt paljon itseäni salassa muilta ja aika harva tuntee minut todella. En usko, että mitkään määrittelyt kuvaa minua tarpeeksi hyvin. Voisinko olla vain ihminen, joka tutkii itseään ja henkisyyttä – oikeastaan koko maailmankaikkeutta?

Yhdestä roolista en näe tarvetta irrottautua ja se on kirjoittajan rooli. Se on oikeastaan asia, mihin tulen panostamaan jatkossa täysillä ja uskon, että jossain vaiheessa tulen sen avulla elättämään itseni. Millä aikataululla ja mitä se tulee olemaan on vielä arvoitus. Tällä hetkellä voin keskittyä kirjoittamaan blogia ja muita juttuja, jotka kehittävät kirjoitustaitoani. Kirjoittaminen on tapani olla luova ja sen avulla tuon asioita esille.

Tähän loppuun liitän vielä yhden mietelauseen yhdeltä lempikirjailijoistani:

”Valon Soturi on maailmassa auttamassa veljiään
eikä tuomitsemassa muita.”
– 
Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *