Kaikki on jatkuvassa muutostilassa
Niin hullulta kuin kuulostaa tämä vuosi oli sitä, mitä tarvitsin. Olen saanut tarpeellista hengähtämistä. Pitkään olen vain suorittanut ja mennyt muiden ehdoilla, joka on sitten pahentanut oloani. Tänä vuonna olen saanut keskittyä itseeni ja siihen, mitä todella tarvitsen. Pahoista oloista olen päässyt nopeammin kun olen voinut rauhassa pysähtyä olotilaan ja rauhoittua hetkeen.
Olen aina uskonut, että kaikki tapahtuu syystä. Osittain sen takia en lannistunut tämän vuoden aikana, vaikka kieltämättä välillä tuntui että elämä meni tauolle. Kaikki mihin olin tottunut muuttui, mutta loppuen lopuksi siitä elämässä on kyse – jatkuvasta muutoksesta. Itse en usko, että asiat palaisivat normaaliksi, eikä se olekaan tarkoitus ikinä kriisin jälkeen. On opittava elämään eri tavalla kun ennen.
Muutos
Muutoksesta puheen ollen en ole sama ihminen kuin ennen. Toisella tavalla ajatellen voi sanoa, että olen löytänyt enemmän omaa itseäni. Uskallan olla se mikä olen ja tiedostan, etten ikinä ole valmis. Samoin kun ulkoiset asiat, myös minä muutun jatkuvasti ja se juuri on elämässä ihanaa.
Henkinen kasvu on se mihin olen pyrkinyt pitkään. Tänä vuonna (varsinkin ihan viime kuukausina) olen pitkästä aikaa todella keskittynyt siihen. Olen tajunnut, että siinäkin on kyse muutoksesta, varsinkin asenteiden muuttamisesta. Ajatuksiaan ei voi hallita, mutta sitä voi hallita miten suhtautuu ajatuksiinsa. Esimerkiksi jos ajattelee ettei ikinä selviä jostain, niin se vain pahentaa oloa. Mutta jos tarkastelee tarkemmin ajatustaan, tajuaa että se ei ole totta, koska olenhan selvinnyt tähänkin asti vaikka on ollut vaikeaa.
Olen tänä vuonna ollut enemmän yksin ihan vapaasta tahdosta, koska silloin itselleni on helpompaa kuunnella itseäni. Tietysti olemme sosiaalisia olentoja, mutta haluan määritellä itse milloin olen oikeassa mielentilassa ollakseni sosiaalinen. Itsensä kuuntelu tässä asiassa on se, mitä opettelen vielä. Siitäkin elämässä on kyse, oppimisesta.
Tämän vuoden tärkein oppi
Olen oppinut itsestäni, että siedän paremmin muutoksia kun olen aiemmin ajatellut. Otan asiat paljon tyynemmin kuin ennen. Olen aina ollut rauhallinen luonteeltani, mutta mieli on ollut aiemmin levottomampi. Edelleen mietin paljon, mutta se on erilaista kuin ennen. En anna ajatuksille ja tunteilleni niin suurta valtaa. Helpompi elää kun antaa itsensä tuntea, muttei takerru mihinkään kiinni. Mennyttä ei voi muuttaa eikä tulevaisuudesta voi tietää, on keskityttävä vain tähän hetkeen.
En voi jossitella, että olisinpa tajunnut nämä asiat vuosia sitten, koska kaikki tapahtuu ajallaan. Se on itselleni lohduttava ajatus. Henkinen kasvuni on vasta alussa, eikä se lopu ikinä. Innolla otan kaiken vastaan mitä elämä tuo eteeni.
En varsinaisesti tee uuden vuoden lupauksia, mutta on asioita mihin haluan keskittyä edelleen ensi vuonna sekä aloittaa uudestaan tai ensimmäisen kerran. Yksi niistä asioista on tämän blogin kirjoittaminen, koska se on itselleni terapeuttista.