Huonojakin kausia on välillä

Tämä on yksi aiheista, mistä minun on pitänyt kirjoittaa pitkään. Tämä teksti on ehkä henkilökohtaisin, mitä olen kirjoittanut. Se, miksi puhun nyt näistä asioista, johtuu siitä, että tämä viikko on ollut henkisesti rankka. Tällä viikolla on tullut pintaan asioita, mistä olen luullut päässeeni jo yli. Lähestyvä isänpäivä on yksi syistä, mutta on tässä vaikuttanut muutkin tekijät. Kävin yhtenä päivänä niin sanotusti pohjalla, mutta osaan helpommin nykyisin nousta sieltä ylös.

Tuntuu, että joutuu häpeämään jos voi jonakin päivänä huonosti, koska tunteista puhuttaessa jaotellaan ne ”positiivisiin” ja ”negatiivisiin” tunteisiin. Ei kaikki päivät voi olla auringonpaistetta, huonojakin päiviä tulee välillä. Aiemmin pakenin tunteitani ja helposti myös jäin vellomaan niihin vaikeisiin tunteisiin. Nykyisin annan kaiken mennä läpi ja koitan mahdollisemman pian palata parempaan olotilaan. Huomaan, että tietyt tunteet vain kuluttavat enemmän energiaa.

Masennus ja tunteet

Olen paljon puhunut ja kirjoittanutkin masennuksestani. Tuntuu, että se on asia mikä helposti uusii. Tuntuu, ettei minulla saisi olla huonoja päiviä, koska silloin olen jotenkin ”huonompi” ihminen. Kun masennus nostaa päätään, kaikki hankalat tunteet vyöryvät kerralla päälleni ja tuntuu, ettei siihen olotilaan auta mikään. Nykyisin minulla on keinoni päästä siitä tunne tilasta nopeammin eroon. Siinä, missä ennen hakeuduin masentuneena muiden seuraan, olen huomannut että itseäni auttaa, jos saan käsitellä masennuksesta johtuvat tunteet omassa rauhassani. Tiedän, ettei se aina ole paras keino, varsinkin kun helposti sitten saatan olla näkemättä ihmisiä päiviin tai käymättä edes ulkona.

Koen masentuneena kaikki hankalat tunteet, mitä olen yrittänyt pakoilla. En osaa edelleenkään hallita, milloin masennus nousee pintaan. Toisaalta tarvitseeko sitä hallita? Voin vain hyväksyä, että nyt tuntuu pahalta. En aina osaa edes erottaa tarkkaan, mistä tunteet tulevat. Tuntuu, että masentuneena käsittelen todella paljon vanhojakin tunnekokemuksiani. Silloin nousee pintaan asioita, mitkä olen luullut jo käsitelleeni aikoja sitten, ihan sieltä lapsuudesta asti.

Itselläni masennukseeni liittyy vahvasti myös yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunteet. Olen koko ikäni tuntenut itseni ulkopuoliseksi, enkä ole täysin päässyt siitä vieläkään eroon. Olenkin kirjoittanut ulkopuolisuudesta aiemminkin, mutta se oli vain pintaraapaisua. Voisi sanoa, että aika usein olen tuntenut olevani ulkopuolinen omassa elämässäni. On helpompi olla se yksinäinen susi, kun yrittää kuulua mihinkään, kun sisimmässään kokee olevansa aina yksinäinen. Olen joskus jopa havahtunut ollessani ihmisten seurassa, että koen oloni yksinäiseksi siinä hetkessä. Se ei ole todellakaan mukava tunne.

Riittämättömyyden tunne on läsnä silloinkin, kun en ole masentunut. En luota siihen, että pärjäisin ja että pystyisin asioihin. Tuntuu, kun silloin kun kerrankin luotan omiin kykyihini, kaikki romahtaa. Se on tosin se, mitä vedän puoleeni huomaamattani. En osaa olla onnellinen ja luottaa, että kaikki järjestyy. Tuntuu, että itse aiheutan itselleni vastoinkäymisiä.

Vetäytyminen kaikesta

Minulle tulee niitä kausia, milloin haluan vetäytyä kaikesta, osittain liian voimakkaiden tunnetilojen takia. En halua myöntää ihmisille, kun voin huonosti. En halua vetää ihmisten huomiota olotilaani. Autan muita, mutta en osaa ottaa itse apua vastaan. Tsemppaan viimeiseen pisteeseen asti ja se onkin yksi syistä, miksi tipun helposti niin sanotusti pohjalle. On vaikea jopa kirjoittaa tätä ja myöntää, etten ole aina se iloinen ja reipas tyyppi, jollaiselta pyrin näyttämään kaikissa tilanteissa. Vaikka nykyisin olen pyrkinyt eroon siitä jatkuvasta tarpeesta näyttää, että pärjään aina, pohjimmiltaan teen sitä edelleen usein.

Vetäydyn myös silloin kun haluan olla yksin, mutta se on erilaista silloin, kun vetäydyn huonon olon takia. Kun tarvitsen muista syistä yksinoloa, saan asioita aikaan, mutta kun vetäydyn huonon olon takia, en jaksa hoitaa edes kotihommia. Ei sillä, että hyvässäkään olossa olisin mikään himosiivooja, mutta kun voin huonosti kotityöt jää vielä helpommin väliin. Muuten huonot oloni eivät näy päällepäin, kun olen ihminen joka pyrkii pitämään aina hygieenistään huolta.

Pienesti vielä tämän viikon fiiliksistä

Moni tietää, miksi lähestyvä isänpäivä on minulle aina hankala. En ole ollut isäni kanssa aikoihin kunnolla tekemisissä. Olen aikoinaan tehnyt videon isäni alkoholismista (joka on nykyisin piilotettu, niin kuin muutkin videoni YouTubessa). En halua salailla sitä asiaa, koska se vaikuttaa edelleen minuun paljon. Ei se ole minun syyni, että isäni on alkoholisti. Voin vaikuttaa vain, miten suhtaudun asiaan.

En tiedä oliko tässä kirjoituksessa järkeä, mutta halusin kirjoittaa näistä asioista. Ennen kaikkea, kun nämä asiat ovat olleet tällä viikolla pinnalla sekä vaikuttaneet omaan toimintaani. En todellakaan ole ollut tällä viikolla parhaimmillani. Olen kyllä käynyt paikoissa ja nähnyt ihmisiä, mutta vähemmän kuin viime viikkoina muuten. Asioiden hoitaminen on tuntunut haasteelliselta ja varsinkin tuo pelko, ettei minusta ole mihinkään, on noussut pintaan. Kyllä tämä tästä, pakko hyväksyä, että näitä huonompiakin kausia tulee välillä. Ilman niitä, ei voisi arvostaa hyviä hetkiä.

Tekstin kuvat ovat itse otettuja, joltain metsälenkiltä syksyn aikana.