Alkoholikulttuurista ja juomistottumuksistani
Olen aika vähän puhunut omista juomistottumuksistani. Päätin joskus nuorempana, että juon vasta täysi-ikäisenä ja pysyin siinä päätöksessä. Ei oikeastaan edes ollut tilaisuutta juoda alaikäisenä. Enkä näe jääneeni mistään paitsi. Vuosia join harvoin ja vielä harvemmin kävin baareissa. Olin usein porukassa se, joka ei juonut ollenkaan tai joi vain vähän. Toisaalta oli helppoa olla juomatta, kun ei niitä kavereita minulla ollut juurikaan yhdessä vaiheessa, joiden kanssa käydä baareissa. Jossain vaiheessa aloin juomaa enemmän ja useammin. Se tapahtui vähitellen.
Ne, jotka tuntuu minut niiltä vuosilta kun join vähemmän, eivät välttämättä edes tiedä, että jossain vaiheessa join enemmän. Rahaa kului vuosina 2018-2019 paljon alkoholiin. Varsinkin kun kävin niihin aikoihin usein baareissa. Yleensä illan aikana join muutakin kuin perusolutta. Säästösyyt olikin yksi kannustin vähentää juomista, vaikkei todellakaan ainut syy.
Toleranssini oli yhdessä vaiheessa todella korkealla. Huomasin sen siinä vaiheessa, kun tarvitsin ainakin kaksi tai kolme juomaa ennen kuin alkoholi alkoi edes nousemaan päähän. Puhumattakaan monen juoman jälkeen olin oikeasti kännissä. Taisi usein mennä illan aikana lähemmäs kymmenen juomaa ja se naiselle paljon. Myönnän, etten osannut lopettaa jossain vaiheessa ajoissa. Krapuloista sitten puhumattakaan.
Alkoholin vähentämisen vaikutus elämääni
Havahduin vuoden 2019 lopulla, etten ollut kuukauttakaan juomatta pitkään aikaan. Lähdin silloin muuttamaan juomistottumuksiani. Tajusin, etten oikeastaan edes pidä humalassa olemisesta. Muutama silloin tällöin on vielä okei, mutta jatkuva humalahakuinen juominen ei sovi minulle. En tiedä, miten paljon juomisen vähentäminen on vaikuttanut olotiloihini. Juomattomuuden terveysvaikutukset painaa nykyisin aika paljon vaakakupissa, kun pyrin muutenkin elämään terveellistä elämää.
En tosiaan ole jättänyt alkoholia kokonaan. Pyrin kiinnittämään huomiota syihin ja tapoihin siis miksi ja miten paljon juon alkoholia. Tykkään edelleen maistella pienpanimo- sekä erikoisoluita ja luulen, että saan siitäkin irti enemmän kun juon vähemmän kerralla sekä yleensä ottaen. Tänä vuonna olen juonut keskimäärin kerran kuukaudessa ja yleensä korkeintaan kaksi juomaa kerralla. Kännissä olen ollut kahdesti, joista toisen kerran jälkeen tajusin miksi minun kannattaa juoda vähemmän. Tiedän, että voisin juoda vieläkin harvemmin, mutta en ota paineita siitäkään miten usein juon. Pääasia, että kerralla juon vähemmän.
Huvittaa ehkä vähän, että olen nykyisin se joka käy (kävely)lenkillä kun muut ovat jossain juomassa. Viime uutena vuotena kävin yöllä lenkillä ja tajusin asian ensimmäisen kerran. Aiemmin huvitti ihmiset yhden baarin läheisessä kuntosalilla, kun menin baariin. Nykyisin valitsen mieluummin alkoholittomuuden ja hyvän olon (esim. sen lenkin), kun seuraavan päivän krapulan.
Minulla on ollut se harhakäsitys, että oluessa on oltava alkoholia. Viime kesänä maistoin ensimmäisen kerran alkoholitonta olutta. Olen sen jälkeen juonut alkoholittoman oluen muutamaan otteeseen baarissa. Käyn tosin tällä hetkellä baareissa todella harvoin tämän nykymaailmantilanteen takia ja myös sen takia, etten kestä humalaisia ihmisiä selvinpäin.
Alkoholinkäyttö on normisoitu yhteiskunnassamme
Jotenkin tuntuu oudolta kirjoittaa juomistottumuksista avoimesti. Tämä asia tuntuu olevan edelleen tabu. Kaikki tuntuvat juovan ja ne, jotka eivät juo ovat jollain tavoin toisten silmissä outoja. On helpompi valita bileissä tai baarissa käteen se olut kuin jotain alkoholitonta juomaa. Olen ollut se rasittava tyyppi, joka on kännissä kysellyt, miksi joku ei juo tai lähes tyrkyttänyt toiselle juotavaa. Toisaalta en ole varsinaisesti ikinä ollut bilettäjätyyppiä. Tykkään enemmän keskustella kuin tanssia.
Toivoisin, että yhteiskunnassamme olisi jatkossa normaalia olla myös juomatta alkoholia ilman, että kyseltäisiin syitä sille tai lähes pakotettaisiin juomaan. Ylipäätänsä jokainen valitsee itse juoko vai ei. Näistä asioista on hyvä puhua avoimesti, mutta toista kunnioittaen. Kaikki eivät halua puhua omista juomistottumuksistaan tai ole edes siihen valmiita.
Olen näitä miettinyt pidemmän aikaa ja todennut, että voin valita alkoholin juomisen suhteen kultaisen keskitien. Voin juoda, mutta pyrkiä lähtökohtaisesti välttelemään humalatilaa. Ei tämäkään asia ole joko tai. En näe jääväni mistään paitsi, jos juon vähemmän. Toisaalta en jäisi mistään paitsi silloinkaan, jos lopettaisin kokonaan juomisen. Oikeastaan minun ei tarvitse olla tilivelvollinen kuin vain itselleni. Tämä on minun elämäni ja saan päättää itse juomisistani. Kannustan muitakin, jotka juovat alkoholia tarkastelemaan ajoittain juomistottumuksiaan.