Yömyöhään vielä hakeudun blogini pariin voidakseni kirjoittaa tämän päivän tapahtumista ja ajatuksista. Ensinnäkin tänään on oli ihan mahtava ilma! Aurinko porotti aamusta saakka täydeltä taivaalta! Miksi noin muuten sanotaan?  Täydeltä taivaalta?  Noh anyway aamulla herätessä mä tajusin että tänään oli esikoisen nimipäivä. Ja koska me ollaan vähän omalaatuisia niin me yleensä ihan tosissaan juhlitaan myös nimipäiviä. Äkkiä viestiä miehelle että tuo töistä tullessaan jonkin pienen lahjan ja jotain herkkua, jotta nimpparisankari saisi vähän jotain spesiaalia päivään. Hän toi sitten sankarin aiemmin toivoman elokuvan inside out. En nyt muista mikä kyseisen elokuvan suomennos on. Olisikohan mielen sopukoissa? En ole varma. Oltiin katsomassa se elokuvateatterissa yhdessä, joten kiva katsoa se taas uudestaan. Oli tosi hyvä elokuva, suosittelen.

Nimpparikahvet juotuamme mies lähti esikon kanssa ulos auton pesupuuhiin ja minäkin menin perässä hetken päästä vauvan kanssa. Vauva sai matkustaa liinassa ja nukahtikin siihen pian. Siirsin hänet kyllä melko nopeasti kaukaloon jatkamaan unia, sillä olin valinnut ylleni rengasliinan sillä kertaa, eikä rengasliinalla ole kovin mukavaa kantaa pitkiä aikoja. Pääsin sitten minäkin vähän käsiksi haravointiin ja muuhun puuhailuun pihallamme. Lopulta kun vauva heräsi jatkoin vielä paistattelua auringossa hänen kanssaan.

Myöhemmin meille tuli minun isäni kylään, sillä hän auttaa miestäni olohuoneemme remontoinnissa. Hän toi esikoiselle ihania vaaleanpunaisia ruusuja nimipäivän kunniaksi. 

Sain myös yllättävän puhelun lääkäristä. Minulle oli tietämättäni tehty lähete magneettikuvaukseen ja aika varattiin jo huomiselle. Olen pitkään toivonut sinne pääseväni, koska edellisen kerran olen ollut melkein kymmen vuotta sitten silloin kun selkärankareuma minulle on diagnosoitu. On hyvä päästä näkemään missä kunnossa selkä on. Vaikka kyllä mua taas tosi paljon se jännittää. Ei ole mun juttu noi ahtaat paikat kyllä sitten yhtään. Viime kerralla muistin vasta putkessa että mulla on hammasraudat ja aloin ahdistua siitä metelistä ja ahtaudesta koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta painoin paniikkinappulaa kun koin etten saa henkeä. Minut otettiin hetkeksi putkesta ulos rauhoittumaan, mutta onneksi kuvaus saatiin myös tehtyä kuitenkin loppuun. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Menenkö taas paniikkiin vai selviänkö kunnialla loppuun..

Eipä kai sitten paljoa muuta tänään tapahtunut paitsi että esikoinen muovaili fimo massasta kaikkea hienoa ja tässä niistä kuva. Joka kerta askartelun lomassa sitä melkein yllättyy miten paljon hän on taas kehittynyt kaikessa tekemisessä. Joka kerta töistä tulee toinen toistaan upeampia ja luovempia. 

Vauva se vaan jaksaa hymyillä päivästä toiseen. On todella onnellinen vauva ja hän nauttii ihan mielettömästi ison siskonsa katselusta ja seurasta. Niin nauttii kyllä isosiskokin. On ne vaan sitten niin ihania ja rakkaita.