Muurahaisia ja imetystä.
No tervepä taas täältä kotiäidin kuplasta. Päivät ne vaan rullaa eteen päin samalla valon nopeudella kuin minä liikun kohti suklaalevyä sellaisen nähdessäni.. Eli siis todella nopeasti. Puuhaa on ollut monenlaista. Aurinko on kovaa vauhtia alkanut sulattaa asfalttitiet auki ja lumet pois katolta. Ihanat auringonsäteet paahtaa meidän talon isoista ikkunoista läpi tuoden esiin joka ikisen pölypalleron ja likaiset ikkunat. Onkin ollut kova vimma siivota viime päivinä ihan kunnolla tätä meidän home sweet homea sieltä sun täältä. Tänään kävin kaikki peilit läpi ikkunanpesuaineella ja talouspaperilla.
Parina päivänä ollaan nyt käppäilty tuohon noin kilometrin päähän Tokmannille, kun ollaan tarvittu jotain tekemistä ja on ollut ostettavaa. Tänään haettiin muurahaisloukkuja, koska ne veemäiset pikku otukset on sulaneet horroksestaan ja alkaneet vallata elintilaa meidän talosta. Ja minähän en, vaikka eläinystävä olenkin, jaksa katsella ruokapöydässä ja vaikka missä niitä tuhannen murkun armeijoita, jotka määrätietoisesti taivaltaa jonossa kohti ääretöntä ja sen yli. Ei. Laitamme loukkuja ja sillä selvä. Menköön muualle pesimään. Vaikka vähän ehkä julmalta tuntuukin…
Lisäksi siskoni muistutti mua ensi sunnuntaina taas koittavasta virpomispäivästä. Onko sillä joku nimi olemassa? En nyt saa päähäni, joten virpomispäivä kelvatkoon. Ja koska tytärhän on ihan hulluna kaikkeen makeaan, niin hän muistaa hyvin kaikki kerrat kun ollaan oltu keräämässä oksia ja virpomassa, että melkeen vois sanoa niiden olevan hänen elämänsä kohokohtia. Vaan kukapa ei olisi iloinen noidaksi pukeutuneena ja kädessä kori täynnä karkkia. Totta kai se on sitten tänäkin vuonna mennä ravaamaan ovelta ovelle. Onneksi serkut tulevat mukaan, joten heistä saa rohkeutta ja seuraa kiertäessä.
Samalla Tokmanni reissulla, jolla ostimme loukkuja, katkoimme tien vieristä jo mukaamme vähän oksia, siis pajunkissoja, jotka aiomme koristella hienoksi. En tiedä onko se kerääminen nykyään laitonta, mutta en välitä. Antakaa vaikka sakot, mutta mä vien lapseni virpomaan. Ja sillä selvä (taas). Ostettiin sitten myös koristeita, jotka oli hyvinkin edullisia mielestäni ja vähän muutakin pääsiäisrompetta. Kotona laitoimme rairuohot ja kissoille ohraruohot multaan. Sinne sitten heitellään sekaan pinkkejä tippua, joita ostimme myös, kun ruoho alkaa kasvaa. Tytär on tästäkin kovin innoissaan.
Mitäs muuta, ai niin, törmäsimme tuolla jälleen kerran samaisella Tokmanni reissulla myös talomme entisiin omistajiin. Se oli hassu sattuma, koska juuri matkalla tuonne kysyin mieheltäni oliko hän törmännyt heihin kertaakaan ja hän ei ollut kuten en minäkään. He ovat siis jo vanha eläkeläispariskunta ja myivät talon suurella haikeudella, kun eivät siitä jaksaneet enää pitää huolta. Oli ihan mukava vaihtaa kuulumisia ja näkivätpä he ensi kertaa kuopuksemmekin, joka kauppojen tekohetkellä köllötti vielä tyytyväisenä mahassa omassa alkovissaan.
Kuopuksesta puheen ollen, oltiin myös hänen 3kk neuvolassa tässä hiljattain. Hän oli kasvanut erinomaisesti sekä pituutta että painoa ja kirjattiin hänen olevan jäntevä, tyytyväinen ja nauravainen vauveli. Hän sai myös rokotepiikit molempiin reisiin ja rotarokotetta yritettiin antaa suun kautta, mutta hän oksensi kaikki koko ajan, joten päätettiin jättää sen antaminen myöhempään ajankohtaan. Pistoksista hän loukkaantui verisesti totta kai. Onneksi kuitenkin maidon voimalla rauhoittui pian. Vähän siellä jo puhuttiin kiinteiden aloituksesta, jota en ihan ymmärrä, kun ei nyt sinänsä ole meillä vielä hetkeen yhtään ajankohtaista, vaikka suositus nyt onkin 4-6kk täysimetystä, jonka jälkeen aloitetaan makuannoksien antaminen sormiruokailuna. Mutta siis täysaikaisille, hyvin kasvaville riittää täysin hyvin aloitus 6kk ikäisenä ja vauva on kuusi kuukautta niin kauan kunnes täyttää 7kk. Aiomme aloitella siinä 6kk tienoilla, kun hän alkaa itse näyttää merkkejä siihen suuntaan että olisi valmis. Näitä merkkejä ovat siis kiinnostus muiden ruokailua kohtaan, istuminen itse, ruuan suuhun vieminen jne. Paras hetki onkin aloittaa juuri kun vauvalla itsellään on herkkyyskausi menossa, jolloin oppiminen on helpointa ja mieluisinta vauvalle.
Tän kiinteiden aloitusaiheen vähän turhan aikaisen esille tuomisen lisäksi mua jäi vähän kaivelemaan myös tällainen juttu, kun ohjenivaskan mukaan lätättiin myös ruokalappu, joka oli erään vellivalmistajan sponssaama. Logo komeili siis tietenkin ruokalapun keskellä. Neuvoloissa kuitenkin on yleinen ohje, että mitään mainontaa ei saisi harjoittaa ja lisäksi korvikkeiden ja niiden oheistuotteiden mainontaa säätelee myös korvikekoodi. Alla lisää aiheesta linkin takana, jos et ole vielä perehtynyt aiheeseen. En ole varma meneekö tämä ruokalappuasia korvikekoodin rikkomisen puolelle, mutta ainakin vissiin harmaalla alueella liikutaan.
Miksi tämä myös kovasti hämmästyttää on se, että käytännössä neuvoloiden ei nykyään enää pahemmin kuuluisi suositella tuota vellien käyttöä, vaan yleinen ohje on maito maitoa ja puuro puurona. On kuitenkin tutkimuksissakin todettu, ettei kovinkaan pienen vauvan suolisto ole vielä valmis käsittelemään viljoja. Haitat voivat olla kauaskantoisia, eikä näistä syistä neuvoloiden kuuluisi niitä suositella lainkaan, eikä ainakaan ennen 4kk ikää. Ja vellithän ovat siis vain maustettuja korvikkeita, jotka vievät turhaa tilaa itse maidolta. Saattavat aiheuttaa vatsavaivoja tottumattomassa vatsassa. Eikä ole mitään takeita, että yöunet paranisi tästä täyteen pumppaamisesta, jota usein tavoitellaan. On myös todettu tämän lisäävän myöhemmin ylipainon riskiä. Jokainen toki toimikoon itse parhaaksi näkemällään tavalla, se on fine, puutun nyt vain siihen näkökantaan, että neuvoloissa ei yksittäisten henkilöiden mielipiteiden kuuluisi näkyä hoitohenkilökunnan ohjeistuksessa, vaan heidän tulisi seurata yhtenäistä ohjenuoraa ja opastaa äitejä uusimpien tutkittujen tietojen mukaisesti.
Tässä tämä kiva ruokalappu. Logon sai kauniisti poistettua.
Laitan loppuun vielä lupaamaani kuvat kuoriutuneesta dinosauruksesta
