Alkukirjoitus

Auts. Aloitan blogini tällä hirveällä ”tyhjän paperin” ahdistuksella, joka hyökkää päälleni kuin vihainen rottweiler murtovarkaan kimppuun. Onneksi sekin on nyt selätetty ja voin siirtyä itse aiheeseen. Aiheeseen jota ei tarkemmin ajatellen edes ole olemassa. Olen kotiäiti, joka rakastaa kirjoittamista, mutta löytää sille harvoin aikaa. Silti jokin palava halu sisälläni pakottaa minut kirjottamaan vaikka keskellä yötä senkin uhalla, että aamusta tulee helvetin vaikea ja niskatkin menevät juntturaan loppuviikoksi. Minun on kirjoitettava silloin kun se ottaa minut valtaansa. Ihana ja rakas kaksi vuotias tyttäreni tuhisee vieressäni minun ja mieheni välissä, keskeyttäen minut välillä puhumalla unissaan jostakin mitä minun on jäätävä kuuntelemaan. Joskus hän saattaa herätäkin, mutta nukahtaa nopeasti uudelleen äidinmaidon kyyditessä hänet takaisin uneen. Minun ei tarvitse kuin kääntää vähän kylkeä. Kävimme tänään taaperojumpassa kahdestaan neiti J:n kanssa, kuten meillä aina on tapana, pienestä flunssastani huolimatta. Yritin saada isännän ensimmäistä kertaa menemään flunssani takia, mutta päädyin lopulta itse menemään, joka olikin hyvä, sillä jumpassa käytiin läpi tulevan joulujuhlanumeromme ohjelmaa. Aiheenamme on bädädädädädä BATMAN ja saamme pukeutua aikuiset mustiin ja lapset mustiin tai muihin yksivärisiin vaatteisiin. Myös muut aiheeseen sopivat kostyymit ovat sallittuja. J rakastaa taaperojumppaansa ja olenkin erittäin tyytyväinen, että siihen mukaan lähdettiin ja aiotaan jatkaa keväälläkin. J osaa ulkoa kaikki laulut, joita siellä lauletaan ja niihin kuuluvat leikit myös. Jokaista kertaa odottaa aina kovasti ja menee innoissaan. Nyt valitettavasti vuorossa oli jo toiseksi viimeisin kerta tältä vuodelta.

Tänään ei ole tapahtunut juuri muuta ihmeempää. Päässäni on pyörinyt joululahjat ja itse joulun vietto. Olemme menossa tänäkin vuonna vanhempieni luokse toivottavasti koko jouluksi. Asioita vähän hankaloittaa meidän kaksi koiraa ja kolme kissaa, jotka vaativat toki hoitoa joulunpyhinäkin. Jos saamme koirat mukaan, riippuen siitä onko toisen siskoni perhe tulossa pitkän matkan takaa oman koiransa kanssa, jolloin emme voisi meidän koiria mukaan ottaa, mutta muuten hoidettavaksi jäisi sitten enää vain kissat ja ne pärjäävät kyllä sen verran että riittää kun joku käy ruokkimassa, putsaamassa hiekat ja muutenkin tsekkaamassa, että kaikki on ok. Joko käymme itse tai sitten pyydän mieheni äitiä ja jotain muuta käymään. Ei kovin suurelta kuulostavia asioita, mutta onhan se eriasia saadaanko viettää koko joulu vanhemmilla vai pitääkö tulla yöksi kotiin ja käydä myös päivän mittaan kotona lenkillä. Soisin myös mieheni saavan muutaman ”eläinvapaan” päivän, siis ainakin kissoista joulun kunniaksi, kun hänellä on jonkinasteinen eläinallergia, sekä astma, mutta toistaiseksi sinnittelee vuokseni. Vaikka helpompaa olisi saada koirat mukaan, toki toivon että siskoni perhe olisi myös paikalla jouluna, mutta luulen että he meinaavat viettää joulun omassa kodissaan. Se jää nähtäväksi vielä. Joululahjat tuottavat myös päänvaivaa. Rahaa ei ole rajattomasti, kun minäkään en ole töissä ja ihmisiä, joita haluaisi ilahduttaa on niin monia. Osalle olen jo jotain pientä keksinyt, mutta suurin osa on vielä ilman edes ajatusta siitä mitä voisi hommata. Lapsille on aina helppoa keksiä kaikkea kivaa, kun ovat niin pieniäkin vielä. Kaikki alle viisi vuotiaita. Mutta aikuiset ovat vähän kinkkisempiä. Etenkin siskoni ja vanhempani, joilla jo tuntuu olevan kaikkea, sekä ehkäpä hivenen ”kallis” maku. Mutta myös yksi parhaimmista ystävistäni kautta aikojen, on aina ollut oikea murheenkryyni. Tuntuu etten koskaan onnistu löytämään mitään mikä todella häntä ilahduttaisi, kun taas hän on aina löytänyt minulle jotakin aivan mahtavaa. Aina jokaisen joulun ja jokaisen syntymäpäivän jälkeen aloitan hirveän stressaamisen mitä keksisin seuraavaksi ja joka kerta tunnen epäonnistuneeni vaikka kuinka yritän, enkä tiedä mistä se johtuu. Uskon hänen vain olevan niin erikoinen ja omanlaisensa maun omaava aivan erityinen ja uniikki persoona, jota on vaikea jäljitellä tai miellyttää. Voi toki myös olla että olen vain yksinkertaisesti paska hommaamaan lahjoja, jotka miellyttäisivät saajaansa.. Kaikesta huolimatta on jännittävää mitä joulu ja uusivuosi tuovat tullessaan. Olen myös erityisen optimistinen tämän blogin perustamisen tuomiin haasteisiin ja toivon että saan vielä monia upeita aivopieruja aikaiseksi tämän avulla, jotka jäävät jälkipolvilleni luettavaksi. Parasta kai tässä on aihealueiden rajaamattomuus, jonka koen olevan oikein kutkuttava ajatus toisen blogini rinnalle, joka keskittyy vain ja ainoastaan vauvan ja koiran väliseen arkeen perheessämme. Kiitos ja kumarrus Internetille, joka on antanut meille nämä rajattomat mahdollisuudet päästellä höyryjä, sekö yhteiskunnalle, joka sallii yksilön äärimmäisen sananvapauden ja yläasteaikaiselle äidinkilenopettajalleni, joka opetti meille ihanan termin nimeltään tajunnanvirtaus. Siis kiitos ja kauniita unia.