Aamukahvi.
Huomenta! Taas on noustu uuteen päivään selkäkivuissa kärsityn yön jälkeen. Heräsin jo aamuyöllä siihen etten saanut nukuttua missään asennossa ja nousin lämmittämään selälle kaurapussia ja vähän verryttelemään. Lopulta sain taas unesta kiinni. On niin ihanaa käpertyä vauva kainalossa lämpimän peiton alle. Harmi että kivut estää tuosta täysillä nauttimisen. Herätessä on kuitenkin taas valoisampi mieli ja selkä alkaa pikkuhiljaa vetreytyä.
Mitäs pidätte muuten mun liilasta tukasta? Mä rakastan sitä! Mä kasvatin pitkään mustaa pois ja mulla oli oman värinen tukka, mutta pari viikkoa sitten päätin että nyt riittää, ruskea ei ole yhtään mun juttu. Värjäsin pääni jollain cittarin uudella värillä, olisko ollu nimeltään joku splat tms. Mukana tuli myös värinpoistoaine, mutta sitä en uskaltanut käyttää. Oon tyytyväinen tulokseen kyllä. Mä myös leikkaan tukkani itse. En jaksa ikinä odotella mitään kampaaja aikaa kun haluan tukan kuosiin heti, lisäksi säästäähän siinä pitkän pennin!
Tänä aamuna en tehnyt meille smoothieta, koska oltiin ostettu eilen lidlistä riisikakkuja ja kreikkalaista ihanaa paksua jogurttia. Mä yritän tänään selvitä ilman kahvia ja keitän itselleni teetä. Tuntuu että noi reumalääkkeet tai joku närästää ja sekin tekee kipeää, joten ajattelin kokeilla auttaisko yhtään jos ei joisi kahvia. Oon kyllä ihan kahviriippuvainen ja saan sen hörppimisestä suunnatonta nautintoa pitkin päivää, että saa nähdä miten käy.
Tänään me ei varmaan tehdä paljoa muuta kuin mennä sinne jumppaan, josta puhuin edellisessä postissa. Ehkä ulkoillaan lisäksi, ettei ihan tulla mökkihöperöiksi. Meillä on ihana oma piha, jossa esikoinen voi jo ulkoilla itsekseenkin. Välittömässä läheisyydessä ei ole mitään isoa tietä ja pihaa ympäröi metsä ja kallio. Olohuoneen isoista ikkunoista näkee suoraan takapihalle todella hyvin. On ollut iso ilo vauvan kanssa, kun ollaan voitu jäädä sisään pakkasilla, mutta esikoinen on silti voinut vähän käydä päästämässä höyryjä lumihangessa tai laskemalla mäkeä kalliolta alas. En voisi olla onnellisempi siitä että löydettiin ja saatiin itsellemme juuri tämä talo. Mehän siis etsittiin taloa useita vuosia tuloksetta, ravattiin kymmenissä asuntonäytöissä, kunnes vihdoin tämä osui kohdalle! Varattiin heti yksityinen näyttöaika, koska talo tuntui heti todella lupaavalta. Ja muutaman lisänäytön ja kuntokartoituksen jälkeen lyötiin kaupat lukkoon! Nyt ollaan asuttu täällä jo melkein puoli vuotta!
Vauva simahti nyt hetken hereillä olon jälkeen mun syliin rinnalle enkä raaskis liikkua sitä teetä hakemaan. On nää lapset sit vaan niin ihania ja rakkaita, että niiden eteen tekisi ihan mitä tahansa.
