Kaksi autoimmuunisairautta

Olen kirjoittanut näin 4.3.2016

Ihan ekana mun on pakko hehkuttaa miten hyvä nukkumaan tuo meidän vauva on! Melkein synnäriltä saakka tuntuu olleen suht samanlainen unirytmi ja selkeästi öisin aina nukkunut pidempää pätkää ja syönyt harvemmin. Nyt mä olen kolmena iltana, kuten taisin aiemmin jo mainitakin, saanut vauvan ja esikoisen samaan aikaan nukkumaan siinä kahdeksan yhdeksän pintaan. Vauva on jäänyt nukkumaan tyytyväisenä pinnasänkyyn joka on sivuvaununa ilman laitaa meidän sängyssä kiinni. Viime yönä teki sitten henkilökohtaisen ennätyksensä ja nukkui iltayhdeksästä aamuun puoli kahdeksaan. Siis heräämättä lainkaan syömään. Aika uskomatonta enkä todellakaan odottanut tällaisia unenlahjoja, sillä esikoinen nukkui ehkä kolme vuotiaana vasta näin hyvin. Kyllä meillekin varmaan vielä levottomia öitä saadaan mutta nyt on ainakin saanut nauttia näistä hyvin menneistä öistä. 

 

Turussa on Kupittaalla tosi ihana iso kaupungin ylläpitämä puisto nimeltään Seikkailupuisto, jossa on monenlaista vempelettä ja toimintaa lapsille. Oltiin tänään siellä pitkästä aikaa sirkuskoulussa esikoisen toiveesta. Vauva nukkui tuonkin ajan kokonaan tietämättä lainkaan käyneensä missään auton ulkopuolella, jonne nukahti menomatkalla ja heräsi vasta kotimatkalla. Oli hauska reissu ja käytiin samalla vähän karkkiostoksilla,  että voidaan herkutella, kun esikoisella perjantaisin aina karkkipäivä. 

DSC_1199.JPG

Kotona ehdittiin olla hetken aikaa, kunnes mun puhelin soi. Soittaja oli lääkäri. 

Nyt jatkan kirjoitusta reilu kuukausi myöhemmin 11.4.2016. 

Soittaja oli siis lääkäri, joka soitti calpro testin tuloksista. Haluan nyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä joten, calpro on siis ulostenäyte, joka minulta otettiin pitkään jatkuneiden vatsavaivojen vuoksi, jotka pahenivat kuopuksen synnytyksen jälkeen huomattavasti. Samaan aikaa alkoi oireilla vahvasti myös selkäni, joka johtuu selkärankareumasta. Reuma on todettu mulla jo melkein kymmenen vuotta sitten ja olen oikean lääkityksen kanssa pärjännyt ihan hyvin ja selkä onkin ollut pitkään lähes oireeton. Mutta koska raskaus on keholle melko mullistava tapahtuma, saattavat tällaiset autoimmuunitaudit saada helposti tuulta alleen. Hakeuduin siis pian selkäni kanssa lääkäriin, koska kivut ja jäykkyys yltyivät öisin niin kamaliksi että pystyin hädintuskin liikkumaan, enkä voinut nukkua lähes ollenkaan. Samalla valittelin vatsaa, jonka ajattelin johtuvan vaan raskaudesta ja synnytyksestä. Oireet kuitenkin vain jatkuivat ja llääkärit olivat huolissaan, joten asiaa lähdettiin tutkimaan. Koin todella hankalaksi vvauvan kanssa ravata lääkäreissä ja jotenkin lääkäriaikoja oli myös todella hankala saada tarvittaessa. Lopulta menin yksityiselle josta sain lähetteen tähän calprotestiin. Tulokseni oli 6000. En tiedä mistä yksiköistä tässä on kyse mutta ilmeisesti luku on todella korkea. Siis todella. Kaikkien mahdollisten raja-arvojen yläpuolella ja paljon. Mistä tämä tulos sitten kertoo on tulehduksellinen suolistonsairaus. En ole edelleenkään niin hyvin kaikesta perillä mutta niihin kuuluu ainakin yleisimmät Chronin tauti ja Colitis Ulcerosa. Lisää siis autoimmuunitauteja. En oikeastaan ollut kauhean yllättynyt loppujen lopuksi, vaikka tieto oli toki pysäyttävä. Minulla kun oli aikaisemminkin tutkittu vatsakramppeja, mutta syytä ei koskaan löydetty ja jotenkin olen aina epäillyt vatsan toiminnassani olevan jotain häikkää. Lisäksi tiesin että moni selkärankareumaa sairastava sairastaa myös tulehduksellista suolistonsairautta, sekä monia muita sairauksia. Tavallaan oli helpotus kuulla että jokin syy on ja mikä se on ja ennen kaikkea että sitä voidaan tutkia lisää ja hoitaa. 

Sain sitten lähetteen tähystykseen, jossa olen myös jo tähän mennessä ehtinyt käymään. Kokemus oli todella järkyttävä, enkä oikein ole siitä edes valmis tässä puhumaan. En tiedä olenko joskus. Tai olenko edes halukas yrittämään. Jokatapauksessa se oli ja meni. Koepalat otettiin ja ne olivat kunnossa. Tulehdusta kuitenkin löytyi jonkin verran ja diagnoosiksi siis Colitis Ulcerosa. Nyt lääkintä on päällä ja vastetta hoidolle on jo saatukin. Tilanne tuntuu olevan lähes normaali. Ainakin niin normaali kuin se minulla on ennenkin ollut. Olen siis positiivisella mielellä nyt kaikenkaikkiaan, vaikka välillä todella raskaalta tuntuukin jos asiaa oikein lähtee pohtimaa. En silti koskaan ole oikein osannut jäädä vellomaan surussa vaan elän päivän kerrallaan ja tässä hetkessä. Elämä on juuri nyt. Enkä kuitenkaan voi näitä asioita muuttaa, joten minun on opittava vain elämään niiden kanssa. Tästä aiheesta ajattelinkin kirjoittaa lisää seuraavassa postissa. Kuinka elää autoimmuumisairauksien kanssa. Olen päättänyt että minun täytyy pudottaa raskauskilot, sekä alkaa syömään vähemmän viljoja, maitotuotteita, punaista lihaa ja sokereja. Lisätä kasviksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Ollakseni terveempi. Moni tuntuu saaneen avun tiukasta ruokavaliosta. Mutta hei nyt seuraavaan postiin jossa kerron tästä lisää…!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *