No mitähän milloinkin Mintulla mielessä?

Mä voisin jatkaa varmaan ikuisuuden tota edellisen postauksen tyyliä, jossa kerron sieltä sun täältä sitä sun tätä mitä on tapahtunut, mutta en koe että se on kauhean antoisaa yhtään kenellekään, joten ajattelin että voisin nyt syventyä johonkin tiettyyn aiheeseen paremmin. 

Ensin haluan kuitenkin vähän valottaa sitä asiaa, että mitä tämä blogi tulee jatkossa sisältämään. Oon melko spontaani tyyppi noin yleisesti niin en ala mitään tarkkaa linjausta tähän vetämään, mutta pääpiirteittäin asia on mulle selvä. Tarkoitus on siis kirjoittaa totta kai asioista jotka on mulle tärkeitä ja mistä mua itseä kiinnostaa kirjoittaa. Joitain aiheita luetellakseni mukaan mahtuu ainakin taatusti perhe-elämää, johon kuuluu tietty kaikki lapsiin liittyvä. Kantoliinailusta kestovaippojen kautta sormiruokailuun ja lasten vaatetukseen sekä kehitykseen. Omakotitaloasumista ja sisustamista sekä remontointia, lisäksi jotain eläimiin liittyvää, mahdollisesti puutarhan tonkimista, leivontaa ja ruoanlaittoa sekä askartelua.. Joskus voin haluta kirjoittaa ajankohtaisista aiheista tai ilmiöistä tai jostain henkilökohtaisemmastakin tapahtumasta. Mitä milloinkin Minulla mielessä kiteyttää kyllä aika hyvin kaiken. 

Kuvassa alla mä olen pynttäytyneenä ystävän baby showereita varten, jotka me järkättiin viime viikolla Torressa. Varattiin ihana pieni kabinetti meidän seurueelle, että saatiin vähän yksityisyyttä. Mä tein sinne vaippakakun ja koristeltiin kabinetti kynttilöin ja viirein. Tunnelma oli siellä tosi lämmin ja ruoka oli maistuvaa. Voin siis suositella tuota ravintolaa oikein mielelläni kaikille Turussa pyöriville. Vauva mulla oli myös mukana ja hoitopöytä löyty alakerran vessasta, jossa sai hyvin vaipan vaihdettua. 

DSC_0093_5.JPG

DSC_0104_4.JPG

DSC_0105_6.JPG

Nyt mun tekis kuitenkin mieli vähän kertoa tästä meidän tän hetkisestä arjesta. Arki. Kuulostaapa tylsältä. Monikohan lopettaa lukemisen tähän. Kaikilla on se oma arki. Mistä muut ei sinänsä kauheasti tiedä vaikka kuinka hyvin tuntisikin toisen. Jos ei ole sitten asunut saman katon alla ni aika vaikea on tietää mitä se toinen tekee ihan vaan kotona päivästä toiseen. En kyllä minäkään tässä nyt mitään sellaista ala luetella. Annan tajunnanvirran viedä mua eteen päin ja kerron teille tästä hetkestä. 

Mä olen nyt makuuhuoneessa meidän isossa parisängyssä, joka on ostettu ikeasta. Tä on tosi leveä, jotain kaksi metriä varmaan. Lisäksi meillä on sängyn molemmin puolin lasten sängyt. Toisella puolella esikoisen söpö valkoinen sänky lammaskuvioilla, sekin Ikeasta hommattu, ja toisella puolella sivuvaununa vauvan pinnasänky, joka myöskin on Ikeasta kotiin roudattu, maalattu ja poistettu siitä yksi laita. Sama sänky oli jo esikoisen käytössä ja nyt tällä pikku kakkosella. Me nukutaan täällä tällä hetkellä vaan tyttöjen kesken, koska mies herää niin aikaisin aamulla töihin, että on ajateltu että hän saa toisessa huoneessa paremmin nukuttua, eikä sitten aamulla noustessaan herätä meitä. Ja onhan täällä toki tilavampaa näin, koska esikoinen ei ole vauvan syntymän jälkeen suostunut omassa sängyssään nukkumaan, vaan tahtoo olla mun lähellä. Kaipa sekin päivä vielä koittaa kun saadaan tää sänky ihan vaan meille aikuisille. Ja sitä sit jatkuu vuosikymmenestä toiseen.. Varmaan se aika koittaa turhankin pian ja tulee ihan ikävä näitä aikoja. Ihan varmasti. Oon kyllä tyytyväinen tähän tilanteeseen juuri nyt. En vaihtaisi mitään. Nukun paremmin kun näen ja kuulen pienet pörröpäät tuhisemassa tuossa vieressä eikä mun tarvi nousta minnekään hoitamaan vauvaa. 

DSC_0030_17.JPG

Nyt on siis yö kun kirjoitan tätä joten kaikki muut meidän perheessä nukkuu. On ihan uskomatonta miten tuo vauva nukkuu melkein yhtä hyvin ku neljä vee siskonsa. En olis koskaan voinut kuvitella tämmöstä. Esikoinen kun oli niin levoton nukkuja ja heräili tosi paljon ja oli aina tissi suussa kaiket yöt. Vaan voi tämäkin tästä vielä muuttua monet kerrat, joten jää nähtäväksi.

On niin jännittävää seurata taas uudestaan vauvan kehitystä. Kaikkeen osaa suhtautua niin paljon rennommin ja kaikki on selvempää. Voi oikeastaan vaan nauttia ilman sitä stressiä että mitä nyt, miksi se ei nyt nuku tai syö tai kaki tai viihdy tai tai tai onko se kipeä, tuleeko hampaita, syökö tarpeeksi mitä mitä mitä. Tämä vauva syö ja nukkuu. Seurustelee ja tekee tarpeensa vaippaan. Silloin kun se haluaa. How simple is that. Joskus on levottomampaa. Silloin silitellään, sylitellään, hytkytellään ja lauleskellaan. Tankataan läheisyyttä. Se on ihan normaalia.

DSC_0141_2.JPG

Aamulla esikoinen herää ekana ja lähtee touhuamaan omiaan pois makkarista. Hän herää siinä kahdeksan aikoihin. Tulee välillä kysymään, koska olen tulossa. Hän haluaa aamupalaa ja aamuvideon. Mä tuun kun vauva on nukahtanut tai herännyt. Yleensä imetän jonkun aikaa ja sitten pääsen tulemaan, joko vauvan kanssa tai ilman. Mä oon alkanut tekemään melkein joka aamu meille smoothiet. Laitan niihin marjoja ja/tai hedelmiä, maitorahkajuomaa, joskus jogurttia ja kauraleseitä. Oon aikeissa etsiä uusia ohjeita. Olisi kiva tehdä jotain terveellisiä vihreitä smoothieita.  Mut sitten me siis nautiskellaan ne smoothiet ja mä keitän kahvia. Esikoinen ottaa yleensä lisäksi vielä leipää tai jotain ja kattoo sitä aamuvideoo netflixistä. Sitten me aletaan pukea ja muihin aamutoimiin. Esikoinen haluaa yleensä valita itse vaatteensa. Joskus mäkin saan ja siitä mä tykkään. Kun hänellä on niin paljon kaikkia ihania vaatteita, että niistä on kiva yhdistellä erilaisia asukokonaisuuksia. Esikoinen inhoaa hiusten harjausta, joten se on ihan kaameeta pakkopullaa meille kaikille. Hänellä vaan on niin pitkät ja paksut hiukset että niitä on kyllä pakko huoltaa paljon. Muuten ovat ihan kauheassa takussa pian. 

DSC_0221.JPG

IMG_20160227_084308.jpg

IMG_20160225_161314.jpg

DSC_0064_11.JPG

Koirat menee aamulla usein ulkotarhaan ja saavat raakaluita. Pian me varmaan aletaan heittää enemmän vaunulenkkiäkin koirien kanssa kun kelit paranee ja mä alan olla palautunut synnytyksestä ja jos toi reumakin vaivaisi vähän vähemmän. Mulla on mennyt aika pitkään toi palautuminen tässä tokassa raskaudessa jostain syystä ja siksi on pitänyt ottaa aika rauhassa. Alkuun lähdin liian pitkille kävelyille heti ja sitten olin ihan hätää kärsimässä, kun en meinannut jaksaa kävellä enää takas kotiin! 

DSC_1120.JPG

DSC_0085_8.JPG

Nytten me on muutaman kerran kävelty perhekahvilaan aamusta ja se on kyllä ollut hauskaa pitkästä aikaa. Huomenna meillä on päivemmällä sellainen ihana avoimen päiväkodin järjestämä jumppa, josta me on nyt oltu tosi innoissaan. Siellä on niin mukava ja mukaansa tempaava ohjaaja, että lapset on heti täysillä mukana touhussa. Näiden lisäksi me ollaan käyty omatoimisessa sählyssä, jonka aikana toinen vanhemmista saa käyttää kuntosalia, sekä seurakunnan muskarissa. Nyt esikoinen toivoi että mentäisiin myös pitkästä aikaa seikkailupuiston sirkuskouluun.  Lupasin että voidaan mennä. Ollaan viimeksi oltu siellä kun vauva oli vielä mahassa. Kiva päästä esittelemään vauvaa tutuille siellä. 

DSC_1018.JPG

Tässä oli nyt sitten jotain pientä meidän arjesta. Mä jatkan ehkä samasta aiheesta seuraavassa postissa, kun tää oli vasta nii pieni pintaraapaisu eikä kukaan jaksa lukea jos mä jatkan romaanin verran aiheesta yhdellä kertaa. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *