Tänään uskalsin yrittää

Olen haaveillut usein suurista, ehkä jopa mahdottomistakin asioista. Maalannut kuvitusta tarinalleni epätarkoin siveltimen vedoin. Unelmoinut paljon, järjettömän paljon. Suunnitellut, aikatauluttanut, rakentanut, muuttanut ja lopulta aloittanut kaiken jälleen alusta. 

Olen sulkenut perässäni ovia, jotta mahdollisuuden ikkunat avautuisivat. Olen tehnyt valintoja, päätöksiä ja kurkotellut unelmieni perässä tähtiin, vain lyödäkseni päätäni seinään. Uudestaan ja uudestaan. Aloittanut alusta, suunnitellut, aikatauluttanut, haaveillut ja kurkotellut uusien unelmien perässä jälleen tähtiin. Pudonnut korkealta ja huomannut lopulta luovuttaneeni.

Nykyään olen se ihminen, joka väistelee valintoja. Olen tehnyt sitä niin kauan, etten enää osaa vastata minulle esitettyihin kysymyksiin. Minä olen se, joka pelkää tehdä päätöksiä, sillä murehtii niistä koituvia seuraamuksia. 

Olen mennyt eteenpäin elämässäni täysin sattuman ohjaamana. Lopulta sattumat toisensa perään ovat kiinnittyneet muodostamaan tarkoituksen.

Sanotaan, että elämä on lyhyt. Jokainen matka on ainutlaatuinen ja jokainen haave mahdollinen, kun vain jaksaa uskoa. Päivittäin me teemme valintoja, valintojen perään. Toivomme parasta, pelkäämme pahinta. Tietämättä etukäteen, mitkä ovet avautuvat meille tänään. Tietämättä ennalta, milloin saavutamme tarinamme lopullisen päämäärän.

Ja tänään, tänään minä uskalsin yrittää. Tein valinnan, tein päätöksen. Aloitan jälleen alusta. Unelmoin paljon, järjettömän paljon. Maalaan kuvitusta tarinalleni epätarkoin siveltimen vedoin, käyttäen paletin kirkkaimpia värejä. Toivon parasta. Pelkään pahinta. Seuraan salaisia unelmiani jo autioituneelle saarelle ja puhallan tulen nuotioon.