Todellisuus kunniaan!!

Väsynyttä mietintää..
Tällä epärealistisuuden ja kaiken feikin aikakaudella olen huomannut kasvaneeni suuntaan jossa arvostan todellisuutta. Rakennekynne, silikonirinnat, tekotukkaa ja -ripseä, ne eivät vakuuta minua.. On paljon muitakin mutta nämä taitavat olla yleisimmät katukuvassa nähdyt lisäkkeet ihmisissä. Eikä riitä että ihmisen ulkokuori on feikki, vaan vielä lisäksi valokuvat joita otetaan, muokataan niin että ihminen on lähes tunnistamattomissa kuvissaan. Kuvanmuokkaus on toinen mitä karsastan, en koskaan muokkaa kuviani, ihan periaatteesta. Se jos kuva ei onnistu on harmi, mutta se tyydytys kun onnistun ottamaan hyvän kuvan, sellaisen missä on kaikki kohdallaan ilman kuvanmuokkausta, missä näkyy todellisuus, ihan oikea kauneus eikä tietokoneella luotu, ah…

Toisaalta, minäkään en ole ihan luonnonlapsi, meikkaan ja värjään hiuksiani. Mietin että liekö olen mikään arvostelemaan koska en minäkään ole tahraton. Kuitenkin hiusten värjääminen ja meikkaaminen ei ole niin pelottavaa kuin se että ihmiset alkavat muuttumaan muovinukeiksi. Big Brotheria (kyllä, tosiaan, katson sitä ja minulla on ihan ympärivuorokautinen kyyläkanavakin taloon) nauroin että kun yksi vaaleatukkainen muokattu tyttönen lähti niin tilalle pistettiin toinen samanlainen, mutta vanhempi. Toisaalta hassua, toisaalta pelottavaa..

Herää myös kysymys että olenko tulossa vanhaksi kun en millään meinaa ymmärtää sitä epärealistista maailmaa jota ihmiset luovat ympärilleen. Minä jos kuka olen haaveilija, pidän videopeleistä ja keskustelen verkossa innoissani, luen, piirrän, maalaan.. Yritän kuitenkin tuoda aina esiin myös huonot puoleni, kaivan ne esiin ja läväytän kaikkien nähtäville, toiset ovat sitten sitä mieltä että valitan liikaa ja toisaalta taas saan palautetta että on ihanaa että uskallan olla epätäydellinen, ihan avoimesti. Ei sitäkään kuitenkaan tarvitse lyödä yli, olla vaan sellainen kuin on, kaikkinensa.

Vielä yksi asia mikä mieleen tulvahti tässä välissä tupakalla käydessä oli (ei, en ole ylpeä siitä ja tavoitteena on lopettaa), että miten ihmeessä lapset oppivat mikä on totta ja mikä ei… Kyllä saarnataan sen puolesta ettei joulupukkia ole olemassa mutta naapurin Martta kyllä on ihan todellinen vaikka hän näyttää kasvonkiristelyineen Iron Maidenin maskotilta, facebookin profiilikuva toki muistuttaa seksipommia koska se on muokattu kuva… Voin uskoa että on hyvin sekavaa koittaa kasvaa täysjärkiseksi aikuiseksi tämän kaiken keskellä..

 

011.JPG

013.JPG

 

Kommentit (1)
  1. Kiitos <3

    Juuri sitä haen takaa, päivästä toiseen. Että olkaa ihmiset armollisia itsellenne, ja antakaa itsellenne se lahja että voitte ihan rauhassa vaan olla, oma itsenne.

    En oikein ymmärrä miten vaikkapa äiti, jonka elämä on ulospäin teennäistä, kykenee opettamaan lapselleen että lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin on. Sitähän me kaikki kuitenkin haluamme lapsillemme, että he olisivat varmoja itsestään omana itsenään, eikö?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *