Arvostan näitä ammatteja, mutta en voisi tehdä niitä työkseni

Lääkäri – suuri kunnioitus kaikkia sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä kohtaan, sillä minulla olisi vaikeuksia työskennellä kyseisellä alalla. Minun käy helposti sääli esimerkiksi vakavasti sairaita tai vanhoja ihmisiä. Ei siksi, että he olisivat millään tavalla säälittäviä, vaan minulla nousee helposti tunteet pintaan, jos edes kuulen jonkun sairastavan parantumatonta sairautta. Omat isovanhempani ovat jo kuolleet ja ehdin heistä näkemäänkin vain yhden koko elämäni aikana. Ehkä siksi vanhempien ihmisten seurassa nousee joskus ajatuksia koko ajan lähestyvästä kuolemasta.

Kävin ystäväni kanssa hiihtolomalla Berliinissä Body Worlds -näyttelyssä ja yllätyksekseni ihmisten eri kehonosien näkeminen suolistosta aivoihin oli minulle todella stressaavaa. Kaikista ei ole työskentelemään lääkäreinä.

Siivoja – jälleen kerran, en voi tarpeeksi kiittää siivoojia ja heidän tekemäänsä tärkeää työtä. Ammatti on kuitenkin todellisuudessa melko fyysinen ja minä kyllästyisin siihen jo ensimmäisen työpäivän jälkeen. Kotona on kuitenkin tarpeeksi siivottavaa, eikä sekään aina ole mieluista hommaa. Olen itse asiassa ollut lukio-aikoina kesätöissä useamman viikon siivoojana.

Insinööri – tekniikan ja liikenteen alat eivät kiinnosta minua ollenkaan, mutta insinöörien olemassaolo on yhteiskunnan toiminnan kannalta äärimmäisen tärkeää. Suuri kiitos siis heillekin.

Pappi – en ole koskaan ollut kovin uskonnollinen, mutta ei sekään tietenkään ole mikään kiveen kirjoitettu edellytys papin ammatissa toimimiseen. Tuntuisi vain hiukan kummalliselta puhua kirkon edessä lukien Raamattua, jos sen ajatuksia ja ideologiaa ei aina täysin sisäistä. Tai sitten olla paikalla vieraan ihmisen hautajaisissa. Papeillakin on kuitenkin tärkeä asema yhteiskunnassa, heidän tekemänsä työn arvoa ei voi sanoin kuvailla. On varmasti etuoikeus olla vihkimässä toiset avioliittoon tai toimia mukana rippikouluissa.

Asianajaja – minusta tuntuisi moraalisesti väärältä ajaa jonkun henkilön etua, jos tietäisin hänen tehneen tilanteessa väärin omaa hyötyään tavoitellen (esimerkiksi avioero -tapauksissa). Asianajajiakin tarvitaan oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ja mielestäni oikeustieteitä opiskelevat tai niitä opiskelemaan pyrkivät ansaitsevat suuren taputuksen olalle.

Mitä ammatteja ette voisi kuvitella tekevänne? Oletteko kenties nyt ammatissa, jonka parissa ette ikinä voineet kuvitella työskentelevänne pari vuotta sitten?