Asiaa herkuttelusta
Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, että rakastan herkkujen syöntiä. Jos olen kylässä tai juhlissa ja tarjolla on kakkuja, leivoksia sekä pikkusuolaista, olen yleensä ensimmäisten joukossa täyttämässä lautastani. Tämän kesän aikana olen syönyt jäätelöä enemmän kuin aikaisempina kesinä, varmasti jo kymmenen jäätelöpuikon verran. ”Epäterveellisten herkkujen” lisäksi pidän yhtä lailla niin kutsutuista terveellisistä herkuista, kuten banaaniletuista, myslistä ja hedelmistä.
En ole koskaan rajoittanut herkuttelua esimerkiksi dieettien tai erityisruokavalioiden avulla. Olen koko elämäni syönyt makeita ja suolaisia ruokia, tietysti kohtuudella, mutta lapsena muistan syöneeni helposti lähemmäs kymmenen muurinpohjalettua putkeen – enkä edes valehtele. Herkut ovat osa minua ja olisi hankala kuvitella, etten saisi syödä suklaata tai kakkupalaa silloin, kun mieleni tekee.
Nykyään tilanne on kuitenkin se, ettei suurta tarvetta herkuttelulle oikeastaan ole; saatan joku kerta esimerkiksi tilata pitsan, mutta en pysty syömään sitä loppuun ja kysyn poikaystävältäni, voisiko hän syödä sen. Myös kokislasillinen jää yhä useammin kesken, sillä en enää siedä sokerin määrää, mitä yksi normaali Coca-Cola -tölkki sisältää. Toisin sanoen, minun ei enää tee niin paljon mieli hiilihydraattia sisältäviä, prosessoituja herkkuja sekä valmisruokia. Olen siitä monella tapaa kiitollinen, sillä terveys on tärkeimpiä arvojani, vaikka herkkuja silloin tällöin syönkin. Nykyään on paljon helpompaa ottaa vähemmän jälkiruokaa tai jättää kokonaan ottamatta, kun ennen saatoin santsata kakkua kolmekin kertaa putkeen. Ehkä tämä on sitä aikuisuutta.
Aiheeseen liittyen, minulla tulee mieleen yksi konkreettinen esimerkki tältä kuulta: söimme poikaystäväni kanssa jäätelöt Prisman parkkipaikalla autossa istuen. Minulla oli 3 kaverin suklaatryffeli jäätelö (jota voin muuten suositella, samoin kuin kaikkia 3 kaverin jäätelöitä!) ja poikaystävälläni Topgunin suklaa jäätelötuutti. Maistoin jossain vaiheessa poikaystäväni jäätelöä, ja maku oli kaikkea muuta kuin miellyttävä – jäätelö oli niin sokerinen ja keinotekoisen makuinen kuin olla ja voi. Toisaalta, jäätelö oli Nestlen tekemää, joten mitä voit olettaa… Mutta silti. Lapsena tuollainen tuutti olisi tullut syötyä parissa minuutissa, mutta nyt en voisi kuvitellakaan pistäväni suuhun samantyyppistä jäätelöä.
Tiedätte varmaan sanonnan, joka menee suurinpiirtein näin: ”Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä”. Mielestäni lause on helppo kääntää niin, että herkkuja voi syödä vaikka joka päivä, kunhan niitä syö kohtuudella. En ole koskaan uskonut metodiin, joka kieltää täysin kaiken hyvän suolaisen ja makean syönnin; useimmiten näitä herkkuja tulee juuri silloin kaikista eniten ikävä ja tällöin ajautuu helposti syömään suuriakin määriä, esimerkiksi sitä pullaa. Omalla kohdallani uskon, että avoimuus herkkuja kohtaan on aiheuttanut sen, ettei niitä tee enää yhtä paljon mieli. Teen tänä päivänä mieluummin hyvää ja terveellistä ruokaa kotona sekä napostelen viinirypäleitä tai dippivihanneksia, kuin käyn useamman kerran kuussa syömässä ulkona. Haluan pitää ravintoloissa käymisen eräänlaisena luksuksena ja sosiaalisena hetkenä, jolloin voin viettää aikaa läheisteni kanssa. Kahviloissa käynnistä en kuitenkaan aio luopua, sillä rakastan kahviloiden sisustusta ja tunnelmaa yli kaiken. Ehkä kuitenkin voin ensi kerralla tilata ainoastaan cafè latten, ilman suklaakakkupalaa.
Jos kiellät tällä hetkellä itseltäsi herkuttelun sen vuoksi, koska koet olevasi ruma tai lihava, älä tee sitä. Se on ajattelutapana väärä, eikä herkkujen kieltäminen kokonaan auta sinua painonhallinnassa. Kyse on enemmänkin tasapainoisesta ja terveellisestä elämästä, johon kuuluu myös herkuttelu. Jokainen vartalo on kaunis omalla tavallaan, eikä herkkujen syöminen silloin tällöin tee kropallesi yhtään enempää haittaa. Elämästä täytyy kuitenkin pystyä nauttimaan.