Hiushaaveita ja tulevaisuus jännittää
Miten teidän karanteeni-elonne on sujunut? Täällä mennään päivä kerrallaan, mutta vallitseva tilanne alkaa pilkkuhiljaa turhauttaa, varsinkin kun olen ollut monelta osin hiukan kipeänä. Välillä mieleen hiipii ajatus mahdollisesta koronatartunnasta. Huolettaa myös, miten rennosti jotkut edelleen ottavat asetetut säädökset. Meidän asuntomme alapuolella oleva nuori mies piti viime viikolla vielä kolmen aikaan aamulla meteliä, kotibileiden muodossa. Asiasta oli sitten pakko mennä sanomaan, paitsi siksi ettemme saaneet unta, mutta myös miten vastuuttomasti hän siinä hetkessä toimi.
Kaikkia koskettavasta tilanteesta vähän kevyempiin aiheisiin (kai?) – hiuksiin. Tukkani on kasvanut viime kuukausien aikana melko paljon, mikä on mielestäni todella positiivinen juttu. Aloin syömään pari päivää sitten pitkän tauon jälkeen biotiinia, suosin itse tätä valmistetta. Hiukseni on nimittäin luonnostaan melko ohut, niinkuin pohjoinen hius yleensäkin. Kaipaisin kuitenkin jonkinlaista muutosta, kenties uutta väriä tai ihan kokonaan erilaista mallia? Harmi vaan, ettei kampaajalla käynti tällä hetkellä ole oikein mahdollista. Kunhan tilanne pääsee rauhoittumaan, aion aivan varmasti astella ammattilaisen penkkiin.
Pidän todella paljon omasta hiusväristäni, se on yllättävän lämpimän sävyinen, jopa vähän kupariin taittava. Latva on kuitenkin värjäyksen jäljiltä katkeillut ja erittäin epätasainen. Olen pohdiskellut vaaleampaa väriä, otsatukkaa, long bobia… Millaista hiusmallia ja väriä te itse suositte?
Palautin toissapäivänä lopullisen yhteishakulomakkeen ja olo on monelta osin tyhjä. Välillä on tullut pohdittua, jaksaako sitä edes hakea kouluun, kun ei ole satavarmaa suunnitelmaa tulevaisuudesta. Tai siis eihän kellään ole, ei ainakaan suurimmalla osalla meistä. Sekä minä että poikaystäväni haluaisimme pikkuhiljaa Kuopiosta pois, sillä onhan tämä kaupunkina jo aika nähty ja piirit täällä ovat yllättävän pienet. Välillä se on ihan kivaakin, välillä taas ei. Silti, laitoin yhteishakuun ensimmäiseksi alan Itä-Suomen yliopistosta, toisen Helsingin yliopistosta. Minulle ei henkilökohtaisesti ole niin väliä missä yliopistossa opiskelen, vaikka on niitäkin ihmisiä jotka eivät voisi kuvitellakaan opiskelevansa pienemmällä paikkakunnalla ja ”vähemmän arvostetussa yliopistossa”. Suomessakin jokaisessa yliopistossa on hyvät ja huonot puolensa ja vaikka ei ensimmäisenä pääsisikään sinne suosikkipaikkakunnalleen, monesti asenne ratkaisee opiskelupaikkaa enemmän. En edes haluaisi työskennellä firmassa, jossa työnantaja katsoo mistä yliopistosta olen valmistunut ja määrittelee arvoni sen perusteella. Liian pintapuolista.
Koitan kuitenkin ajatella, että mikäli pääsen kouluun eikä ala nappaa, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa. Kun yksi ovi on suljettu, voi sitten kokeilla jotain toista. Kunhan tekee oikeasti niitä asioita, joita itse haluaa. Välillä olen miettinyt, onko yliopisto edes minun juttuni, mutta tällä hetkellä se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Se onkin kaikista tärkeintä. Jos edessä on toinen välivuosi, niin pyrin ajattelemaan sen loistavana mahdollisuutena. Jos maailman tilanne rahoittuu, mahdollisuus lähteä ulkomaille esimerkiksi töihin tai muutto uudelle paikkakunnalle voisi olla hyvinkin ajankohtainen.
Välillä arki tuntuu todella tylsältä, mikä ei tässä tilanteessa ihme olekaan. Arkeen voi onneksi aina panostaa tekemällä itselleen tärkeitä ja iloa tuottavia asioita. Ja tylsyys voi joskus olla todella hyvästä. Voi ihan vaan olla.