Kätketty vapaus
Eilen, 16. kesäkuuta, avautui VB-valokuvakeskuksella Meeri Koutaniemen ja Gertrude Bellin näyttely Hidden Freedom – Kätketty vapaus. Näyttely on kertomus brittiläisen Gertrude Bellin (1868-1926), tutkimusmatkailijan, arkeologin, kirjailijan ja aikansa vaikuttajan, dokumentoimasta Lähi-idästä sekä suomalaisen kuvajournalisti Meeri Koutaniemen valokuvista naisten elämästä Lähi-idästä sekä ihmisten taistelusta arjessa. Näyttely on nähtävillä ensimmäistä kertaa ja katsottavissa Kuopiossa aina 27. syyskuuta saakka. Lisää näyttelystä voit lukea täältä.
Aiheina Lähi-itä, naisten asema, ihmisoikeudet, eriarvoisuus sekä tietenkin valokuvaus ovat kiehtoneet minua pitkään. Aihealueet ovat sellaisia, joista näyttelyn myötä kiinnostuin yhä enemmän ja enemmän. Tämän vuoksi päätin, että aion perehtyä niihin lisää lainaamalla aiheisiin liittyvää kirjallisuutta, sillä minulla on näistä malleista vielä paljon opittavaa. Olen myös ihaillut Meeri Koutaniemen työtä jo usemman vuoden; sen tärkeyttä, rohkeutta ja avoimuutta ei voi mielestäni edes sanoin kuvailla.
Näistä syistä kävin poikaystäväni kanssa tekemässä eilen kesän ensimmäisen kierroksen VB-valokuvakeskuksella. Näyttely oli upea – kummankin naisen valokuvat avasivat maailman, jonne harvoilla on mahdollisuus päästä. Kuvat kertoivat elävästi tarinoita, joiden välissä oli kokonaiset 100 vuotta. Ne myös toivat julki kokemuksia naisten silpomiskulttuurista, isän heittämästä haposta lapsiensa kasvoille, tanssikiellosta Iranissa, rohingyojien vainoamisesta, arkkitehtuurista sekä itämaisen kulttuurin kauneudesta. Kuvien lisäksi näyttelyn seiniltä löytyy kummankin naisen lähettämiä kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä, jotka omalta osaltaan täydentävät kokonaisuutta.
Tällaiset valokuvanäyttelyt avaavat silmiä ja saavat pohtimaan, miksi ihmisoikeudet eivät toteudu maailmassa tasa-arvoisesti. Kuinka hyvä meidän on ollakaan Suomessa verrattuna esimerkiksi Irakiin ja Myanmariin, vaikka tässäkin maassa koetaan arjen tasolla paljon eriarvoisuutta, vain erilaista sellaista. Pakolaisleirit, ympärileikkaukset, lasten 12-tuntiset työpäivät sekä oman maan riistäminen kansalaisiltaan eivät ole asioita, joita Suomessa ymmärretään. Koutaniemi sanoo kuitenkin näyttelyn lopussa olevalla videolla, kuinka hän toivoo Gertrude Bellin näkevän, miten esimerkiksi naisten asemaan on pikkuhiljaa saatu näkyviä muutoksia. Näyttely onkin mielestäni tärkeä mahdollisuus ymmärtää, että meillä on valta ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tehdä maailmasta kaikille parempi paikka.
Näyttelyn nimi Kätketty vapaus kertoo osaltaan siitä, kuinka Lähi-idässä pyritään rikkomaan rajoja ja harjoittamaan vapautta julkisilta katseilta piilossa, esimerkiksi homoseksuaalisuudesta puhuttaessa. Se on asia, joka on toisella puolen maailmaa arkipäivää, ihmisoikeuksien julistuksesta riippumatta. Vaikka valokuvien taustalla onkin ikäviä arjen tapahtumia, on niissä myös nähtävissä toivoa, rakkautta sekä uskoa elämää kohtaan.