Lontoo – uutta ja vanhaa
Heinäkuu tuntui lentävän kuin siivillä ja nyt on elokuutakin kulunut jo useampi päivä. Alkukuun odottamaton viileys ja sateiset päivät tuntuvat piristäviltä pitkien helteiden jälkeen, mutta onneksi kesä ei ole vielä kokonaan ohi. Tässä kuussa odotan ehdottomasti sitä, että pääsen vihdoinkin käyttämään ihanan mmiisasin Inspiskalenteria!
Viime kuun puolella teimme jo aiemmin mainitsemani reissun Lontooseen. Nyt kun huikea matkamme on ohi, haluaisin jakaa muutamia kokemuksia ja reissulla sattuneita tapauksia kanssanne. Ottakaa samalla käteenne kuppi teetä, sillä tästä tulee pitkä postaus…
Kaupunkina Lontoo on todella ihana vanhoine ja uusine rakennuksineen. Nähtävää löytyy joka kulman takaa, mikä on upeaa asuessaan itse vielä suhteellisen pienessä kaupungissa Itä-Suomessa. Yllätyimme siitä, miten helppo Lontoossa on liikkua: julkinen liikenne toimi moitteettomasti ja itseäni jännittänyt metro olikin todella yksinkertainen lukuisista linjoistaan huolimatta. Saavuimme Gatwickin lentoasemalta paikallisjunalla Lontooseen, joita kulki noin 15 minuutin välein. Suurin osa matkoista taittui kävellenkin vaivattomasti. Melkein parisataa vuotta vanhassa metrossa ei kuitenkaan ollut kaikilla pysäkeillä hissiä. Mietin monesti, kuinka vanhempi väestö tai pyörätuolilla liikkuvat pystyivät kulkemaan siellä.
Omia suosikkipaikkojani reissulta olivat ehdottomasti Piccadilly, Covent Garden ja Neal’s Yard, museot sekä Harry Potter -studiot. Kävimme Piccadilly Circusilla ensimmäisenä päivänämme, tarkoituksena suunnata Buckinghamin palatsiin ja sieltä muihin tunnettuihin nähtävyyksiin. Emme kuitenkaan ehtineet kävellä kuin parisataa metriä, kun saavuimme pienen kirjakaupan eteen. Ihastuin kaupan näyteikkunaan ja päätimmekin käydä vilkaisemassa myymälää sisältä. Kauppa ei kuitenkaan ollut mikään pieni – viisikerroksinen Hatchards on nimittäin vuonna 1797 perustettu, Lontoon vanhin kirjakauppa. Saimme kuulla myyjältä, että he toimittavat ainoana liikkeenä kirjoja kuningattaren hoviin. Kuningatar itse on kuulemma myös vieraillut kirjakaupassa. Ostin matkamuistoksi ensimmäisen Sherlock Holmes -romaanin, vaikka jos rehellisiä ollaan, olisin voinut ostaa joka kaiken.
Emme ehtineet kävellä Piccadillyllä kuin parikymmentä metriä, kun saavuimme seuraavaksi Fortnum & Masoniin. Jos olet kiinnostunut suklaasta, hilloista, teestä tai muista herkuista, tämä on sinun paikkasi. Sain selville, että Fortnum & Masonin tavaratalo on yli 300 vuotta vanha, jonka näki sisälle astuessaan paikan ammattitaidosta ja laadusta. Ensimmäisessä kerroksessa oli mm. suklaata, fudgea ja teetä, alakerrassa viiniä sekä muita juomia. Luin myös, että aiemmin mainitsemallani kirjakaupalla sekä Fortnum & Masonilla olisi jonkinlainen historiallinen yhteys, sillä vuonna 2013 St. Pancrasin rautatieasemalle rakennettu Fortnum & Masonin sivuliike sai vuotta myöhemmin viereensä Hatchards St. Pancrasin.
Olin ainut matkaseurueestamme joka ei ollut käynyt aikaisemmin Lontoossa, joten halusin nähdä tunnetuimmat nähtävyydet ainakin ulkoapäin. Lempparini oli ehdottomasti Tower Bridge, joka näytti ilta-aikaan uskomattoman kauniilta tumman Thames -joen yllä. Toinen suosikkini oli Buckinghamin palatsi, joka oli sinne saapuessamme täynnä väkeä. Kysellessämme kukaan ei oikein tiennyt mitä odotettiin, mutta jonkun epäiltiin poistuvan palatsista piakkoin. Meni jonkin aikaa, kunnes pari mustaa autoa ajoi ulos porteista. Kuka tietää, vaikka kyseessä olisi ollut itse kuningatar?
Big Ben oli harmiksemme remontissa, joten maailman tunnetuinta kelloa ei tullut tällä kertaa nähtyä. Muutkin nähtävyydet olivat todella hienoja, mutta tähän aikaan vuodesta moni paikka oli täynnä turisteja (olisittepa nähneet jonon London Eyehin). Kävimme matkamme aikana kahdessa museossa, British Museumissa sekä Sherlock Holmes -museossa, joista pidin erittäin paljon (olkoonkin, että British Museumissa oli kahdeksan kerrosta ja jo puolen tunnin jälkeen se oli täynnä väkeä). Pääsimme näkemään muumioidun Kleopatran, joka oli mieleenpainuva kokemus.
Covent Gardenin markkina -alue ylitti odotukseni, ja se oli paljon mielenkiintoisempi verrattuna myöhemmin käymäämme Oxford Streetiin. En muutenkaan mielelläni kuluta ulkomaanmatkoilla aikaa vaatekaupoilla käymiseen, joten Covent Garden sekä viimeisinä päivinä vierailemamme Camden Town olivat positiivinen poikkeus. Covent Gardenin vieressä oli pieni sivukuja nimeltä Neal’s Yard. Kujan rakennukset oli maalattu kirkkaan värisiksi ja siellä oli erittäin tunnelmallista verrattuna täyteen markkina-alueeseen. Kujan päästä löysimme hyvän italialaisen ruokapaikan, jossa söin elämäni parhaan salaatin.
Lontoon keskustan alueella kävimme lisäksi Chinatownissa, Florin Courtilla sekä sattumalta löytämässämme Sherlock Holmes -pubissa. Yllätyimme, miten pieni Chinatown lopulta oli, sillä se oli vain pienen kadunpätkän mittainen alue. Söimme siellä kuitenkin Bubblewrap -vohvelit ja otimme kuvia Pikachu -maskotin kanssa (:D). Charterhouse Squarilla sijaitseva Florin Court oli minulle tärkeä paikka, jonka Poirot -fanit tuntevat paremmin Whitehaven Mansionsina. Kyseessä on siis rakennus, jossa Agatha Christien Hercule Poirot kuvitteellisesti asui. Tätä rakennusta onkin käytetty lukuisien Poirot -elokuvien kuvauspaikkana.
Reissussa ollessamme ruokapaikat määräytyivät suurimmaksi osaksi sen mukaan, milloin meillä oli nälkä. Saatoimme katsoa helposti Google Mapsista lähimmän ravintolan ja mennä sinne syömään. Voin kuitenkin suositella lämpimästi Wildwoodia ja Hard Rock Cafeta. Kävimme sekä hotellin yhteydessä olevassa Hard Rock Cafessa että lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Ravintolaan sai jonottaa ainakin 45 minuuttia, mutta onneksi ajan pystyi käyttämään lepuuttamalla kipeitä jalkoja sekä tutkimalla artisteille kuuluneita tavaroita. Steve Vain kaksikaulainen kitara oli upea, samoin Queenin Freddie Mercuryn lapsuusajan piano. Ruoka Hard Rock Cafessa oli älyttömän hyvää ja meitä palveli loistava latvialainen tarjoilija. Aiemmin mainitsemani Sherlock Holmes -pubi oli hyvin toteutettu kunnioittaen kirjojen, elokuvien sekä BBC:n tv -sarjan teemaa. Pubissa ollessamme uhka taskuvarkaista kuitenkin konkretisoitui: aivan vieressä istumaltamme pöytäseurueelta varastettiin reppu, eikä kukaan ehtinyt nähdä mitään.
Poikaystäväni ukki sanoi, että Lontoossa käydessään on ehdottomasti mentävä iltapäiväteelle. Piccadillyltä löytyikin sopiva paikka nimeltä Richoux. Iltapäivätee -kattaus kahdelle + ylimääräinen tee riitti hyvin kolmelle hengelle ja maksoi noin 15 puntaa per henkilö. Iltapäiväteen jälkeen matkamme suuntautui hotellin kautta Watfordiin Harry Potter -studioille. Hotellimme sijaitsi lähellä King’s Crossin asemaa, jossa olimme jo aikaisemmin käyneet Harry Potter -teemaisessa kaupassa. Jännitimme kovasti matkaa Eustonin asemalta, sillä oli viimeinen päivämme ja jos liikkumisen kanssa tulisi jotain ongelmia, niin nyt olisi niiden aika. Matka meni kuitenkin todella sujuvasti, junamatka kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen jatkoimme bussilla studioille.
Jos olet Harry Potter -fani, niin et yksinkertaisesti voi jättää studioita väliin ollessasi Lontoossa. On sanottava, että liikutuin kierroksella useammin kuin kerran. Senhän sanottiin kestävän noin kolme tuntia, mutta meidän kiertämänä siihen meni neljä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä ne minuutit olivat yksiä elämäni parhaita. Kuuluisa kermakalja kierroksen puolivälissä maistui meille kaikille ja saatoin ostaa Ollivandersilta itselleni mukaan taikasauvan…