Maailman hienoin auto ja tohtorin paperit

En voi sietää ylimielisyyttä. Olen joutunut kuuntelemaan ihmisiä, jotka kehuvat omia lapsiaan heidän arvosanojensa ja muiden ulkoisesti hyvältä näyttävien mittareiden kautta. Olen ollut läsnä, kun joku on kertonut suorittaneensa yliopisto -opintonsa kolmeen vuoteen ja käynyt samalla töissä. Olen kuullut, että monet ihmiset luulevat olevansa parempia saatuaan loistavat arvosanat, päästyään arvostettuun  kouluun, tehneensä pitkän ja voitokkaan uran työelämässä ja lopulta nostaneet järjettömiä määriä eläkettä. Unohtamatta tietenkään suurta määrää ystäviä, kallista kotia sekä BMW:n uusinta mallia. Koko elämä tekemättä yhtäkään virhettä tai kokematta maailmaa mullistavia vastoinkäymisiä. Onko se edes mahdollista?

Plot twist: vaikka olisitkin saavuttanut kaikki edellä mainitut asiat, niin sanotun ”täydellisen elämän”, voit silti olla ihmisenä sanoinkuvaamattoman hirveä.

Kun joskus lähdet tästä maailmasta, ihmiset tuskin tulevat haudallesi muistelemaan miten sait koulussa kaikista kokeista kympin. Kukaan ei enää välitä vaikka tienasitkin lähemmäs 10 000 euroa kuukaudessa ja ajoit bemarilla 60 000 kilsaa vuoteen. Ja ehkäpä kukaan kaikista näistä ”ystävistäsi” ei edes halua käydä haudallasi, koska he eivät oikeasti olleetkaan ystäviäsi.

Haluan, että minut muistetaan sydämellisenä ja positiivisenä ihmisenä. Kuinka elämän huonoista hetkistä huolimatta nousin ja osasin taas nauraa ja nähdä elämässä enimmäkseen hyvää. Toivon, että minut nähdään sinä muut huomioivana, aitona ja onnellisena tyttönä, joka teki elämässä juuri niitä asioita kuin halusi, täydestä sydämestään. Rehellisenä ja rohkeana.

Jos siinä sivussa satun saamaan useammat maisterin paperit, kauniin kodin ja matkan maailman ympäri, on se vain plussaa. Saavutuksistaan saa ja pitää olla ylpeä. Mutta kunpa ihmiset  ja yhteiskuntakin tajuaisivat, etteivät ulkoiset ansiot ja monta pinoa papereita tee sinusta automaattisesti arvostettua ja onnellista kansalaista. Vaikka sinä joku päivä olisitkin Suomen paras lääkäri tai juristi ja asuisit Helsingin kalleimmassa omakotitalossa, jos olet kuitenkin ihmisenä sysipaska ja epämiellyttävä muita kohtaan, ei niillä sinun meriiteilläsi ole yhtään mitään väliä.

Ihmisarvo ei määräydy ulkoisista saavutuksista. Olet yhtä arvokas kuin muutkin, vaikka et tekisi yhtään mitään.

Upeaa viikonloppua ja alkavaa helmikuuta <3