Maaliskuun mietteitä
Viimeisimmästä kirjoituksestani on vierähtänyt jonkin aikaa, enkä olisi kuukausi sitten uskonut, että maaliskuu 2020 näyttäytyisi meille kaikille tällaisena. Tämän kuukauden aikana on tapahtunut pääosin paljon hyviä juttuja, mutta myös niitä vähän huonompiakin. Halusinkin jakaa hieman ajatuksiani, pohtia ja kertoa, mitä olenkaan viimeiset parikymmentä päivää tehnyt.
Kuukausi alkoi ystäväni kanssa viiden päivän mittaisella hiihtolomareissulla Berliiniin. Tällöin tilanne koronaviruksen suhteen ei ollut kasvanut yhtä suureksi kuin nyt, joten emme ottaneet sen kummempia paineita matkasta. Pidimme tottakai huolen hyvästä käsihygieniasta sekä maalaisjärjen päässä. Saksassa yövyin ensimmäistä kertaa Airbnb -kämpässä, joka oli kokemuksena oikein mukava ja ennen kaikkea helppo. Aion ehdottomasti suosia tätä majoitusmuotoa tulevaisuudessakin!
Berliinissä kävimme monessa ihanassa kahvilassa, mm. Wachmacherissa ja Betahausissa. Wachmacher oli aivan Airbnb -majapaikkamme naapurissa Weddingin kaupunginosassa, Betahaus taas Checkpoint Charliella. Betahaus erosi täysin aiemmin käymistäni kahviloista, sillä se oli samalla coworking-tila. Tällaiset kahvilat ovatkin Saksassa todella yleisiä. Myös Bode Museumin lähellä oleva The Avocado ansaitsee maininnan ihanan ruuan ja rennon asiakaspalvelun takia.
Yhteinen asia jota minä ja ystäväni rakastamme tehdä on museoissa pyöriminen, joten suuntasimme Berliinissä kulkumme Madame Tussauds’iin sekä Menschen Museumiin Body Worlds -näyttelyyn. Aidoista ruumiista ja ruuminosista koostuva näyttely oli kuitenkin minulle melko stressaava, ja näyttelyn jälkeen muistinkin miksi en itse pystyisi työskentelemään sosiaali- ja terveysalalla. Museoiden lisäksi Berliini oli täynnä ihania vanhoja rakennuksia, joten kaupungissa kävely sekä taksilla liikkuminen sisälsivät jatkuvaa pään kääntelyä. Reissuumme mahtui lisäksi käynti East Side Galleryllä, Mall of Berlin, Alexanderplatz sekä Schoss Charlottenburg, joka on ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista joissa olen ikinä vieraillut.
Matkan jälkeen saavuimme tätini ja hänen miehensä luokse Helsinkiin. Sain samana iltana järkyttävän kurkkukivun ja uutiset koronasta, sen vaarallisuudesta ja oireettomuudesta alkoivat lisääntyä. Aloin mennä paniikkiin ja olla hyvinkin huolissani siitä, että olen kyseisen virustaudin saanut. Pienellä järkeilyllä olisin kuitenkin voinut päätellä, että ystäväni oltua ennen matkaa ja matkan aikana hieman kipeä sekä edellisenä iltana maisteltu olut samasta pullosta saattaisivat liittyä asiaan. Kurkkukipu onneksi lähti usean teemukillisen sekä inkiväärishotin jälkeen, ja oltuani pari päivää kotona Kuopiossa olin taas tervehtynyt.
”Hiihtoloman” jälkeen alkoivat yo-kirjoitukset, minun kohdallani yo-uusinnat. Olen siis valmistunut ylioppilaaksi vuonna 2017, mutta ajattelin ennen yhteishakua sekä vielä ei-niin-selkeän tulevaisuuteni takia tänä keväänä olevan hyvä sauma arvosanojeni korottamiseen. Samalla pääsin taas hyvin opiskelun makuun. Perjantaina oli viimeinen kirjoituspäivä, englannin kokeen myötä pääsin rauhallisen viikonlopun viettoon. Olen kyllä iloinen tehdessäni tämän, olipa lopputulos mikä hyvänsä. Lukion viimeisellä vuodella kirjoitukset osuivat todella hankalaan elämänvaiheeseen ja tästä elämänvaiheesta sekä jännityksestä johtuen, kokeet tuntuivat melko ahdistavilta. Tällä kertaa pystyin ottamaan koetilanteet paljon rennommin. Englannin kokeessa ainut harmitus oli, että lähdin luokasta aikaisemmin kuin olisin halunnut, vaikka olinkin toiseksi viimeinen lähtijä. Levoton olo sekä jännitysvatsa alkoivat tehdä tehtävänsä, jota ei auttanut aivan valvojan edessä istuminen. Kokeen tarkitusta en siis tehnyt niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta toivon kuitenkin saavani kelvollisen tuloksen.
Kevään yhteishakua silmällä pitäen, vielä on noin puolitoista viikkoa aikaa täyttää hakulomake Opintopolussa. Teen ratkaisuni sen pohjalta, mikä tällä hetkellä tuntuu hyvältä: se onkin elämässä tärkeää, sillä kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuuteen. Pieni lista pohtimistani aloista plussineen ja miinuksineen voi kyllä tulla tarpeeseen.
Tulevaisuus on siitä kiinni, mitä teet tänään.
Tästä aiheesta ei suuta välttämättä tarvitsisi enää avata, mutta ehdin viitata siihen jo aiemmin. On selvää, että koronatilanteesta on toitotettu ja toitotetaan edelleen eri medioissa joka ikinen päivä. Monen mielestä uutiset aiheeseen liittyen tulevat jo korvista ulos ja ymmärrän sen täysin. Tilanteesta tiedottaminen on kuitenkin tärkeää ja luotettavien medialähteiden seuranta välttämätöntä. Vaikka elämä pyöriikin tällä hetkellä pääosin neljän seinän sisällä, se on mielestäni monella tavalla ihanaa. Pidän kotona olemista, vilttiin kääriytymisestä kirjan kanssa, ajasta ja mahdollisuudesta kehittää itseäni, pitkistä kävelylenkeistä sekä elokuvien ja sarjojen katselusta. Maailman pysähtyminen on monella tapaa hyvä juttu: opimme löytämään iloa pienistä ja yksinkertaisista asioista, kulutamme normaalia vähemmän sekä yhä useampi viettää aikaa ulkona. On kuitenkin surullista, että vasta koronaviruksen kaltainen pandemia sai ihmiskunnan pysähtymään ja sen seurauksena tekemään hyvää ilmastolle ja luonnolle.
Vieläkään en ole osannut hamstrata ruokaa kotiin, miten teillä? Vessapaperin kahmimisen jätän suosiolla muille, mutta kun se paperi alkaa oikeasti loppua täältä kotoa… Onkohan sitä enää missään saatavilla? Haluan vielä muistuttaa, että noudattakaa oikeasti presidentin, pääministerin sekä THL:n antamia määräyksiä. Jos kaikki ajattelevat, että voinhan minä ulkona käydä syömässä tai baarissa, voi olla ettemme pääse viettämään kunnollista kesää. Tilanne voi näyttää ja tuntua huolestuttavalta, mutta pitäkää järki päässä ja yhteyttä rakkaimpiinne, niin kyllä me pärjäämme. <3