Miksi muista pahaa puhuminen ei kannata?
Isäni kertoi minulle jokunen vuosi sitten tapahtuman, joka on jäänyt elävästi mieleeni. Hän muisteli, kuinka hänen kouluaikoinaan eräs tyttö tuli puhumaan toisesta oppilaasta pahaa. Kun kyseinen tyttö lopetti puheensa, isäni oli kysynyt häneltä ”Entä mitä kaikkea sinä puhut minusta selän takana?”. Tyttö oli mennyt hiljaiseksi.
Jokaisesta ihmisestä puhutaan varmasti heidän tietämättään, ainakin sellaisista, jotka aiheuttavat voimakkaita tunteita ja mielipiteitä. On eri asia, puhutaanko näistä ihmisistä hyvää vai pahaa. Muista ihmisistä puhuminen ei kerro pelkästään puhumisen kohteesta, vaan myös paljon itse puhujasta. On ymmärrettävää, että haluamme käsitellä mielenpäällä olevia asioita jonkun luotettavan henkilön, esimerkiksi hyvän ystävän kanssa; näin saamme vertaistukea mietteisiimme ja saavutamme uudenlaisen luottamuksen tason. Kaikkia asioita ei kannatakaan kertoa suoraan asianomaiselle, kuten sitä miten ystävää ei oikeasti jaksaisi nähdä tänään tai kuinka et ymmärrä sisaruksesi ammatinvalintaa. Emme nimittäin oikeasti kestäisi kuulla kaikkea negatiivista, mitä meistä ajatellaan. Toiset henkilöt, kuten työkaverit ja puoliso saattavat välillä ärsyttää, jolloin tilanteesta aiheutuvia tunteita on tärkeä pystyä jakamaan. Kenestäkään pahan puhuminen ei kuitenkaan koskaan kannata.
On todettu, että erityisesti naiset tuntuvat puhuvan paljon hävytöntä selän takana. Onko kyseessä tarve olla ryhmätilanteissa yhtä mieltä, mutta yhden ihmisen poistuttua alentaankin haukkumaan ja arvostelemaan? Tai kenties puhuja on itse epävarma ja kateellinen? Mietin erään ystäväni kanssa, miksi joillakin on tarve puhua muista ihmisistä negatiiviseen sävyyn. Pohdimme, onko kyseessä kenties halu aiheuttaa turhaa draamaa, koska elämässä menee muuten niin hyvin, eikä itselleen ole koskaan tapahtunut mitään ikävää? Vai voisiko kyseessä olla kaikki edellä mainitut seikat? Ihmisillä on myös tapana luokitella toisiaan ”meihin” ja ”niihin muihin”, johon pahan puhuminen toimii helppona keinona. Näin pystytään luomaan erillisiä ryhmiä, joiden sisällä kasvatetaan yhteenkuuluvuutta sekä paremmuuden tunnetta.
Pahan puhuminen selän takana ei hyödytä, koska se on epäterveellistä, eikä johda lopulta mihinkään. Haukkumalla toisia osoitat huonoa käytöstä, sekä kerrot enemmän itsestäsi ihmisenä kuin puhuttavasta kohteesta. Samalla muutat käytöstäsi toista ihmistä kohtaan, sillä sinun ennakko-oletuksesi määrittelevät sinulle ihmisen arvon ja luonteen. Toisten arvostelemisen sijaan, jokaisesta ihmisestä kannattaisi pyrkiä löytämään jotain hyvää ja olettamaan aina parasta, vaikka et hänestä erityisemmin pitäisi. Myötämielinen ajattelu muista parantaa mielenterveyttäsi sekä levittää positiivisuutta, pahan puhuminen taas päinvastoin.
Verhoamme useasti pahan puhumisen huumoriksi tai sarkastiseksi kommentoinniksi, jolla oikeutamme muiden haukkuminen. Jotkut taas saattavat kuulla muita haukuttavan, mutta pysyvät itse hiljaa tapahtuneesta. Tällöin pahan puhumiselle antaa omalla toiminnallaan myönnytyksen ja ikäväkseni on sanottava, että olen syyllistynyt tähän itsekin useita kertoja. Selän takana puhumisessa on aina vaarana, että juoru kantautuu muille, jolloin on itse kannettava tapahtuman seuraukset.
Emme pysty olemaan kaikesta samaa mieltä, mutta voimme kuitenkin valita suhtautumisemme asioihin. Voimme joko hyväksyä tilanteen sen kummemmin siitä puhumatta, tai muuttaa sitä olemalla suoraan puheväleissä asianosaisen kanssa. Meillä on mahdollisuus löytää keinoja, joilla voimme käsitellä omia tunteitamme, rikkomatta ihmissuhteita. Selän takana puhuminen nimittäin johtaa helposti mm. ystävyyssuhteen katkaisemiseen. Toisaalta, sinusta muille pahaa puhunut henkilö tuskin on ollut oikea ystäväsi.