Epäonnistumisen pelko

Jos joku kysyisi minulta, olenko epäonnistunut elämäni aikana, niin vastaus on kyllä. Todellakin olen, useasti. Ensimmäisenä tulee mieleen huonot yo-arvosanat, saamatta jääneet koulupaikat, väärin laskuttamani summa kaupan kassalla sekä pilalle mennyt näyttösuoritus eräässä ravintolassa. Olen myös epäonnistunut leipoessani macaronseja, sekoittanut suolan useasti sokeriin ja saanut pitkän matikan kurssiarvosanaksi maksimimäärän nelosia.

Tarkoittaako tämä että olen ihmisenä epäonnistunut, huono tai arvottomampi kuin muut? Ei tietenkään. Suurin osa meistä epäonnistuu monta kertaa elämänsä aikana, oli kyse sitten koulupaikan saamisesta tai autokoulun teoriakokeesta. On hyvä, että epäonnistumme edes joskus, sillä vastoinkäymiset pystyvät kasvattamaan meitä uskomattoman paljon. Totta kai sattuu ja tuntuu pahalta kokea epäonnistuminen, ensimmäisen tai 27:n kerran. Useimmiten on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa – jäädä rypemään epäonnistumiseen tai nousta ylös entistäkin vahvempana. Kannatankin enemmän epäonnistumisten omaksumista kuin niiden peittelemistä, sillä emme ole yhtä kuin mokamme. Jokaisesta virheestä on mahdollisuus oppia jotain arvokasta. Joskus voi käydä niinkin, että epäonnistuminen osoittautuu parhaaksi asiaksi elämässä, aloittaen kokonaan uuden ja ihmeellisen tapahtumaketjun.

Olen aikaisemmin ollut se henkilö, joka musertuu epäonnistumisista ja voivottelee virheitä päivästä toiseen. Luonteeltani olen melko perfektionisti, vaadin tietyissä asioissa täydellisyyttä ja haluan olla hyvä kaikessa mitä teen, heti ensi metreistä alkaen. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, jolloin minun on täytynyt tottua mokailemaan. Muistan jo eskarissa olleeni ahdistunut, kun muut osasivat laskea matikkaa paremmin kuin minä. Koin myös pahaa mieltä tehdessäni omalle Kisu Pikkukuu -hahmolleni kotia pahvilaatikosta, sillä minun laatikkoni oli pienempi kuin muiden. Olin lisäksi ainut, joka ei ollut ennen eskaria luistellut kertaakaan, saati sitten omistanut luistimia.

Muun muassa näissä tilanteissa tunsin olevani jollain tavalla jälkeenjäänyt ja pelkäsin mahdollista epäonnistumista, sillä en tehnyt asioita samalla tavalla tai ollut samoissa asioissa yhtä hyvä kuin muut. Jouduin kohtaamaan samantyyppiset tunteet  viimeksi maanantaina tehdessäni yhteiskuntatieteiden pääsykoetta. Keskustellessani kysymyksistä ja vastauksista muiden hakijoiden kanssa, koin vastanneeni eri tavalla kuin useimmat. Jos kuitenkin pelkäämme jatkuvasti virheitä, monet hienot asiat saattavat jäädä tekemättä.

Epäonnistumisia ei kannata säikkyä – kukaan ei kuitenkaan voi välttyä niiltä. En silti kiellä, etteikö minua jännittäisi tai hieman ahdistaisi jäljellä olevat pääsykokeet, sillä haluaisin jo kovasti päästä opiskelemaan korkeakouluun. Osaan kuitenkin tällä kertaa suhtautua mahdolliseen epäonnistumiseen eri tavalla kuin edellisinä vuosina. Olen nyt se tyyppi, joka nousee ylös ja kokeilee ensi kerralla uudestaan. Kenenkään elämä ei ole samanlainen kuin muiden, eikä meidän tarvitse tehdä asioita samassa järjestyksessä, saatika samassa tahdissa. Epäonnistuminen on enemmän kuin inhimillistä.

Haluan vielä loppuun jakaa neuvoja, joilla epäonnistumisen pelosta voi päästä yli. Minulla se on vienyt aikaa ja hyväksyntää sekä sen tajuamista, etten ole yhtä kuin suoritukseni. Minulle epäonnistumisten hyväksyminen on tarkoittanut sitä, ettei minun tarvitse osata kaikkea ja uskallan pyytää apua tarvittaessa. Toivon, että tulevaisuudessa rohkaistun tekemään vielä enemmän itseäni pelottavia asioita ja lähteä tavoittelemaan korkeinta potentiaaliani.

  • Älä välttele epäonnistumisia – ota riskejä ja kokeile uusia asioita!
  • Ole armollinen itsellesi.
  • Kohtaa epäonnistumisen tunteesi, kirjoita ne esimerkiksi ylös.
  • Salli itsellesi keskeneräisyys ja epävarmuus.
  • Muistuta itsellesi, mitä jo osaat ja missä asioissa olet hyvä.

Ihanaa kesän alkua! <3

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Omana itsenään oleminen

Selasin eilen Instagramin My Storeja ja pysähdyin hetkeksi yrittäjä Laurrennan tarinaan. Seisahduksen minussa aiheutti lause, jonka eräs seuraaja oli Lauralta kysynyt: miten olla vertaamatta itseään muihin?

Jos et seuraa Lauraa Instagramissa, suosittelen lämpimästi. Laura on naisten ura- ja yrittäjyysvalmentaja sekä koulutukseltaan erikoisjuristi, joka auttaa omannäköisen elämän saavuttamisessa sekä unelmien uran luomisessa. Tälläkin kertaa Laura pohti hänelle esitettyä kysymystä uskomattoman mielenkiintoisella ja mieleenpainuvalla tavalla. Minuun kolahti erityisesti kohta, jossa hän kertoi meidän usein ajattelevan kuinka muille onnellisuutta tuottavat asiat antavat meillekin onnen. Näin kopioimme helposti toisia, miettimättä oikeasti mitä itse haluamme.

Tämän seurauksena olen pohtinut paljon omana itsenäni olemista sekä omannäköisen elämän saavuttamista. Kirjoitin viime vuoden puolella postauksen, jossa pohdin mitä haluan elämältäni. Kun luin tänään tuon tekstin uudestaan, olin edelleen samaa mieltä jokaisen kohdan kanssa. Olen nimittäin kokenut pitkään haasteelliseksi tutkia omia tunteitani ja miettiä todella, mitä minä itse haluan. Ehkä ympäröivä maailma ja yhteiskunta vaikuttaa minuun hyvin herkästi, sillä huomaan helposti katsovani jonkun toisen elämää ja toteavan: minäkin haluan samanlaisen! Hetken päästä kuitenkin tajuan, ettei kyseinen elämä välttämättä tekisi minua onnelliseksi. Laura myös mainitsi hyvin tarinassaan, kuinka ihmiset ja tilanteet muuttuvat ajan kuluessa. Parin vuoden päästä ihailemani henkilö saattaa olla masentunut tai burnoutin partaalla.

Nykyään enemmänkin katson ylöspäin niitä ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet asioita, joita minäkin haluan elämässäni kokea. Aiemmin olin helposti hyvin katkera ja mustasukkainenkin toisten saavutuksista, sillä nämä toiset olivat tehneet asioita, joita minä en ollut vielä päässyt tekemään tai uskaltanut kokeilla. Omana itsenään oleminen ja omannäköisen elämän luominen on siis myös monesti uskalluskysymys – olenko tarpeeksi rohkea tehdäkseni muutoksen?

Miksi omana itsenään oleminen on tärkeää?

Monet meistä kulkevat helposti eräänlaisessa oravanpyörässä – tehden asioita, miettien sen kummemmin miksi, suorittaen ja keräten sitä kautta ehkä parempaa itsetuntoa ja hyväksyntää muilta. Kuitenkin, jossain vaiheessa huomataankin (toiset vasta kuolivuoteellaan), ettei ehkä muisteta eletystä elämästä yhtään mitään. Mikään ei oikeasti tunnu arjessa miltään, kunhan vain paahdetaan päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Sitten tajutaan, että olenkin elänyt jonkun toisen elämää, jonkun toisen unelmaa.

Omana itsenään oleminen on olennaista oman hyvinvoinnin ja täyttymyksellisen elämän kannalta. Siksi kannustaisinkin jokaista välillä pysähtymään ja miettimään, olenko oikeasti siellä missä haluan ja tekemässä niitä asioita, jotka koen tärkeiksi? Teenkö näin vain saadakseni hyväksyntää ja kunnioitusta muilta ihmisiltä? Tämä ajatus pyörii välillä päässäni, sillä haen tänäkin keväänä korkeakouluun. Haluan oppia uusia asioita ja kokeilla eri juttuja, sillä en vielä tiedä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni. Joskus hakeminen tuntuu kuitenkin yhteiskunnan asettamalta pakolta, koska lukion jälkeen yleensä on tapana hakea jatkokoulutukseen. Siksi kyseenalaistan toisinaan ajatuksen ja mietin, tekisinkö tässä välissä elämälläni jotain muuta?

Minä kirjoitan blogia – en siksi, että haluaisin muilta mitään, ainoastaan siksi että pidän kirjoittamisesta, sanallisesta ilmaisusta sekä omien kokemuksien ja tarinoiden jakamisesta. Lukeminen on antanut minulle elämässä paljon ja koen siksi kirjoittamisen ja ajatusten jakamisen tarttumapinnan antamisena, uusien näkökulmien esille tuomisena ja tunteiden herättämisenä. Siksi minä kirjoitan ja koen sen olevan oma juttuni, osa minua.

Kuinka olla oma itsensä?

Omana itsenään oleminen vaatii äärimmäisen paljon rohkeutta. Ei ole helppoa poiketa yhteiskunnan muovaamasta valmiista kaavasta ja suoritusten täyteisestä elämästä, jos sellaista ei itselleen halua. Mielestäni on kuitenkin oikein elää normaalina pidettyä ja ”tavallista” elämää, jos sen kokee itselleen parhaaksi ja onnellisuutta tuottavaksi. Kaikille se ei vain välttämättä sovi.

Ainakin minulle on vielä haastavaa olla sellainen kuin olen, sillä asioiden toteuttaminen vaatii uskallusta sekä muutosta tutusta ja turvallisesta, sillä mieli kokee muutoksen vaarana. Pelkäämme muutosta, mutta joka päivä voi oppia olemaan enemmän omanlaisensa sekä tutustua itseensä ja ajatuksiinsa. Tästä pääsemmekin aasinsiltana käytännön asioihin, kuinka voi olla enemmän oma itsensä.

  • Itsetuntemus – tuntemalla itsemme voimme elää omannäköistä elämää. Missä asioissa olet hyvä ja missä et niin hyvä? Mitkä ovat arvosi ja mistä asioista nautit? Mitä oikeasti haluat elämältä?
  • Oman itsensä hyväksyminen. Se ei välttämättä ole helppoa, varsinkaan kun se voi tarkoittaa joidenkin ihmisten katoamista elämästäsi.
  • Älä yritä miellyttää muita – elät täällä kuitenkin vain kerran, joten elä itseäsi varten.
  • Unohda menneet ja kasva ihmisenä.
  • Ole itsellesi rehellinen.

On tärkeää muistaa, että muutumme ihmisinä jatkuvasti ja unelmamme ja päämäärämme voivat muuttua vuosien kuluessa toisenlaisiksi. Minä halusin lapsena olla mm. opettaja ja maatilan emäntä, asuen maalla aviomiehen ja kahden lapsen kanssa. Nykyään opettajan ammatti ja maalla asuminen eivät enää innosta samalla lailla, enkä ole lapsienkaan saannista täysin varma. Kymmenen vuoden päästä, tilanne voi olla erilainen.

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään