Sokerointi – plussat ja miinukset

Moni on varmasti elämänsä aikana kokeillut sokerointia, mutta minulle kokemus on vielä suhteellisen uusi – kyseessä on siis metodi, jossa ihokarvat poistetaan sokerimassan avulla, samalla tavalla kuin vahauksessa. Ajatus sokeroinnista lähti liikkeelle tämän vuoden alussa, lähinnä kyllästymisestä ihokarvojen ajeluun varsinkin bikinialueelta. Kun ystäväni sitten kävi sokeroinnissa ja kehui kokemusta, uskaltauduin itsekin varaamaan ajan kauneushoitolaan.

Eilen oli toinen kerta, kun kävin sokeroimassa bikinialueeni; en jaksa sheivata alapäätä jatkuvasti sinne tulevien punaisten näppylöiden takia, ja olen pari kertaa saanut suhteellisen pahoja haavoja sheiveristä. Lisäksi karva ei sheivatessa lähde juurineen irti, joten minulle tulee sänki melkein heti ajelun jälkeen. Minua on siunattu melko runsaalla karvankasvulla, joten sheiveriä saisi halutessaan olla jatkuvasti käyttämässä.

Nyt kun olen käynyt sokeroinnissa kaksi kertaa, en vaihtaisi sitä enää pois. Myönnän, että ensimmäinen kerta sattui ainakin minulla melko paljon, ja alue oli luonnollisesti hieman herkkä toimenpiteen jälkeen. Mutta lopputulos oli sen arvoinen, ja alapää rauhoittui parin päivän sisällä kokonaan. Karvankasvu on myös huomattavasti vähentynyt (niin paljon, että osa karvoista piti nyppiä pois niiden lyhyyden takia), ja toisen kerran jälkeen myös kipu oli lievempi. Kokonaisuudessaan siis erittäin positiivinen kokemus, jota voin lämpimästi suositella! Aion todennäköisesti jatkossa pitäytyä toistaiseksi vain bikinialueen sokeroinnissa, mutta ehkä joku kerta olen valmis maksamaan myös ihokarvojen poistosta sääristä ja kainaloista.

Haluan vielä näin loppuun mainita, että on täysin jokaisen oma asia poistaako ihokarvansa vai ei – itse pidän enemmän varsinkin kesäaikaan siitä, ettei minulla näy karvoja ollessani bikineissä tai muuten kevyemmissä vaatteissa. Siitä tulee huomattavasti itsevarmempi olo. Syksyllä ja talvella olenkin vähän laiskempi asian suhteen. Jos sinä et jostain syystä halua tai jaksa poistaa karvoja, se on ok ja sinun päätettävissäsi. Karvat ovat kuitenkin normaali asia, joita meillä kaikilla on, ja toivottavasti ne tulevaisuudessa normalisoituvat entistä enemmän.

Sokeroinnin plussat:

+ ihokarvat lähtevät juurineen

+ karvankasvu heikkenee ja karvat ohenevat

+ siisti lopputulos

+ bikineitä on mukavampi ja itsevarmempi käyttää kuin sheivaamisen jälkeen

Sokeroinnin miinukset:

– sattuu jonkin verran (kipu kuitenkin yksilöllistä)

– hinta (toki sokerointi suositellaan tehtävän neljän viikon välein, mutta se maksaa silti sokeroitavasta alueesta riippuen jonkin verran; voi kuitenkin tehdä niin, ettei syksy- ja talviaikaan käy toiminpiteessä yhtä usein)

kauneus hyva-olo suosittelen

Uuvuttava kevät sekä itsereflektion opettelua – mitä minulle oikein kuuluu?

Heissan! Long time no see!

Siitä on jo pari kuukautta kun olen viimeksi blogin puolelle tekstiä tuottanut. Julkaisutahti on muutenkin ollut aiempaa hitaampi, johtuen luonnollisesti opiskeluarjesta sekä muista kiireistä. On kuitenkin myönnettävä, että kevät 2021 on ollut kokonaisuudessaan melkoisen väsyttävä ja vaativa, ainakin minun kohdallani.

Ensinnäkin täytyy todeta, että yli vuoden kestänyt koronapandemia on tuntunut äärimmäisen uuvuttavalta, varmasti meille jokaiselle. Syksy oli opiskelujen osalta huomattavasti helpompi kuin vuoden alku, johtuen ehkä siitä, että kaikki vaikutti tuolloin uudelta ja jännittävältä. Nyt kesän viimeiseen tenttiin sekä kurssiin opiskellessani, ovat voimat jokseenkin lopussa. Olisihan se hienoa päästä ensimmäisen vuoden opiskelijana yliopistolle työskentelemään sekä viettämään aikaa muiden seurassa. Onneksi valoa tunnelin päässä on, ja koronarokotukset etenevät suhteellisen hyvää vauhtia – tuleva syksykin toteutetaan opintojen suhteen todennäköisesti lähiopetuksena (mikä herättää silti hieman ristiriitaisia fiiliksiä).

Arjessa on ylipäätään sattunut kaikenlaista ikävää – isotätini miesystävä menehtyi pääsiäisen tienoilla ja puhelimeeni iski virus, jonka vuoksi jouduin vaihtamaan numeroni sekä palauttamaan tehdasasetukset. Menetin muun muassa suurimman osan kuvistani sekä entiset WhatsApp -keskustelut. Virus oli uutisissa puhuttu Postin nimissä kulkeva viesti, joka pyytää allekirjoittamaan paketin puhelinnumeron avulla; todellisuudessa minua pyydettiin päivittämään Chrome, jolloin virus iskeytyi puhelimeeni. En tiedä oliko kyseessä sattuma, mutta olin juuri edellisenä päivänä tilannut postin kautta kosmetiikkatuotteita, joten minä tyhmänä ja tietämättömänä menin painamaan linkkiä. Kaikista inhottavanti on kuitenkin ollut se, että läheiselläni todettiin reilu kuukausi sitten syöpä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että en ole tulevana kesänä ollenkaan palkallisissa töissä. Aion suorittaa siis kesäkuun aikana muutaman yliopistokurssin loppuun, mutta muuten kesälle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Tämä voikin olla ihan hyvä ratkaisu, sillä kaiken stressin ja häseltämisen ohella kaipaan vain aikaa rauhoittua, kuunnella itseäni sekä tehdä paljon mielekkäitä asioita. Haluaisin esimerkiksi askarrella unelmakarttoja, pohtia tulevaisuutta sekä hahmotella, millaisen elämän oikeastaan toivoisin itselleni; nyt tällaiselle itsereflektiolle ei ole ollut aikaa. Olen muutenkin aika huono olemaan aidosti oikeasti rehellinen itselleni, sillä usein teen asioita tai kuljen arjessa eteenpäin siksi, että tietty juttu on ”oikein” ja ”hyväksyttävää”. Tästä tavasta pyrinkin kovasti opettelemaan eroon ja kuuntelemaan aidointa itseäni.

Kesällä haluan tietenkin olla myös ystävieni ja poikaystäväni seurassa sekä mahduttaa päiviin paljon ihania kokemuksia – hyvällä tuurilla pääsen parille keikallekin ja festareille. Helsingissä olisi taas toiveissa käydä niin kuin joka vuosi, ja siskoanikaan en ole nähnyt pitkään aikaan. Mutta mikäli juuri sinulla on hyviä ideoita kaikenlaisiin kesäpäiviin, kommentoi niitä alle, minä ja muut otamme ne mielellämme vastaan!

Vaikka kevät ei ole ollutkaan aivan helpoimmasta päästä, olen silti iloinen, että olen löytänyt arkiliikunnan uudestaan elämääni. Säännöllinen liikkuminen on ollut ymmärrettävistä syistä tauolla, mutta nyt ulkona käveleminen sekä kotitreenit taas maistuvat. Olen myös kokeillut juoksua kävelyn ohella, mutta hapenottokykyni on hölkätessä heikko, mihin vaikuttaa toisessa sieraimessani oleva rakennevika. Päätinkin muutama viikko sitten, että aion mennä minulle puoli vuotta sitten suositeltuun leikkaukseen, septoplastiaan – täältä kyseisestä leikkauksesta löytyy esimerkiksi tietoa. Operaatio jännittää, sillä minua ei ole koskaan leikattu, saatika nukutettu elämäni aikana. En muutenkaan ole sairaaloiden suurin fani, joten odotan toimenpidettä kauhunsekaisin tuntein.

Tässä taitaa olla suurinpiirtein kaikki mitä minulle tällä hetkellä kuuluu – toivottavasti pian on enemmän aikaa kirjoitella taas tännekin, sekä lyhyitä että pidempiäkin postauksia. Paljon ideoita minulla ainakin olisi. Huippua kesän odotusta! <3

hyvinvointi syvallista ajattelin-tanaan