Tuleeko teillekin sellaisia hetkiä, jolloin koette olevanne ihmisinä harmaampia kuin hetken aikaa pöydällä seissyt puuro? Tylsiä, latteita ja vaisuja tyyppejä, joista puuttuu mielenkiintoisuus sekä monet värikkäät kerrokset? Voin kertoa, että tunnen useinkin olevani tällainen henkilö. Ei sillä, ettei minulla olisi mielipiteitä tai luonnetta, mutta monesti niitä on hankala näyttää. Ainakin uusien ihmisten seurassa.

Kun mietin omia kiinnostuksen kohteitani ja arvomaailmaani, koen niiden olevan ristiriidassa nykypäivänä mielenkiintoisina pidettyjen asioiden ja ihmisten kanssa. Tiedättehän, henkilöiden jotka postaavat someen kauniita kuvia Eiffel-tornin juurella uusi mekko päällään; yliopistossa kauppatieteitä, lääkäriksi tai oikeustieteitä lukevien tai vaihtoehtoisesti todella räväköiden persoonien rinnalla? En tällä kommentillani halua yleistää kaikkia kauppatieteitä opiskelevia samanlaisiksi, saatika sanoa, ettei olisi mitään väärää olla erilainen kuin edellä kuvatut henkilöt. Mutta eikö teistäkin välillä tunnu, että oikeasti mielenkiintoiset ihmiset ovat niitä elämässään menestyneitä, ulkoisesti hyviltä näyttäviä sekä tosi-tv -ohjelmissa esiintyneitä hahmoja? Entäs me, tavallisina tallaajina itseämme pitävät?

Faktahan on, että nykyään on todella hankalaa olla oma itsensä. Halutaan olla erottuvia, näyttäviä ja muiden silmissä kiinnostavia persoonia, joskus jopa oman identiteetin vastaisesti. Olen ihminen, joka pitää lukemisesta, valokuvaamisesta, ihanista kahviloista, elokuvien katsomisesta viltin alla sekä pitkistä kävelylenkeistä. Mutta olen myös tyyppi, joka haluaa käydä silloin tällöin ulkona, matkustella ja kokea seikkailuita, kertoa omia mielipiteitään sekä vaikuttaa asioihin. Onko tylsyydessä siis kyse vain rohkeudesta näyttää, millainen minä oikeasti olen? Mielestäni kyllä ja ei.

Vakavasti ajateltuna, kiinnostuksen kohteidensa puolesta tylsiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Kaikki me pidämme eri asioista, minkä pitäisi olla enemmän kuin ok. Toisten mielestä näinkään ei ole. Itse ajattelen todellisen tylsyyden juontavan juurensa henkilön omien mielipiteiden ja tiettyjen sosiaalisten taitojen puuttumiseen (joista osan pystyy selittämään muullakin kuin tylsyydellä). On ikävystyttävää kuunnella ihmistä, jolla ei ole mistään todellista mielipidettä tai pahimmassa tapauksessa viettää iltaa kaverin tuttavan kanssa, joka ei sano halaistua sanaakaan.

Myös henkilö, joka on täysi suupaltti tai puhuu koko ajan samoista asioista, voidaan kokea uuvuttavaksi. Tietynlainen empatia saattaa siis puuttua. Kaikki sosiaalisten taitojen puute ei kuitenkaan selity tylsyydellä. Minä esimerkiksi koen ajoittain olevani ujo, uusien tuttavuuksien kanssa varsinkin. Jos huomaan, ettei vastapuolen ajatukset tai käytös klikkaa tai en osaa lähteä keskusteluun mukaan, saatan helposti vetäytyä ja olla hiljaa. Hyvät ystäväni taas tietävät, että osaan olla hyvinkin suulas, iloinen ja nauravainen. Niin sanottuja ”järki-ihmisiä” voidaan myöskin pitää tylsinä ja tylyinä. Varmistelu sekä miettiminen on joskus kuitenkin fiksua, ja ”tylyinä” pitäminen johtuu todennäköisimmin edellä mainitusta ujoudesta.

Onko tylsiä ihmisiä todellisuudessa edes olemassa? Ehkä ei, mutta luontaantyöntäviä, piittaamattomia sekä vailla empatiaa olevia kylläkin. Monesti itsemme muille antama kuva vaikuttaa siihen, mitä toiset meistä ajattelevat. Toisinaan huono päivä ja uudet tilanteet vaikuttavat käytökseemme. Siksi jokaiseen ihmiseen tulisi tutustua hieman syvemmin, ennenkuin heidän otsaansa voidaan kirjoittaa kapiteeli kirjaimin TYLSÄ.