Toukokuu on toivoa täynnä
Ihanaa toukokuuta!
Vappu tuli ja meni, hyvissä merkeissä tänäkin vuonna. Leivottiin poikaystävän kanssa munkkeja, syötiin paljon, juotiin pari lasia viiniä ja katsottiin JVG:n keikkaa olohuoneen sohvalla. Ei siis huono vappu ollenkaan. Vappupäivänä saimme vielä lisää munkkeja ja itsetehtyä simaa poikaystäväni mummolta.
Pääsykoemateriaalit tulivat viimein julki ja lukeminen on sujunut ihan hyvin. On ollut pientä pallottelua yhdistää kahden eri alan aineistojen opiskelua, mutta täytyy vain radikaalisti valita kumpaan panostaa enemmän. Yhteiskuntatieteiden (sosiaalipsykologia ja hyvinvointi yhteiskunnassa) artikkelit painottuvat paljon enemmän kansakuntaa koskeviin aiheisiin sosiaalipsykologian sijaan, mikä on tehnyt lukemisesta hieman nihkeää. Helsingin yliopiston kaikkiin äidinkielen artikkeleihin en ole vielä ehtinyt perehtyä ja kokeeseen on kaksi viikkoa (!) aikaa. Materiaalit tulivat vasta 30.4, joten lukuaikaa ei muutenkaan ole tarjottu runsaasti. 36 sivun artikkeli Sinä, konteksti ja monitulkintaisuus ei todellakaan tunnu yhtä kiinnostavalta kahden muun artikkelin rinnalla.
Tänä vuonna olen aiempien vuosien stressin sijaan pyrkinyt asennoitumaan pääsykokeisiin hyvin fiiliksin. Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei vielä ole, joten kunhan teen nyt parhaani niin se riittää. Ennen ajattelin melko mustavalkoisesti korkeakouluun pääsyn olevan tietynlainen ihmisarvon mittari. Koin korkeakoulussa olevien olevan ihmisinä parempia, edistyneempiä ja automaattisesti omalla polullaan, tietäen tarkkaan mitä haluavat elämällään tehdä. Kaikki varmasti tietävät, ettei asia oikeasti ole niin. Tärkeintä on tehdä elämässä niitä asioita jotka itseään kiinnostaa, eikä jäädä paikoilleen epäonnistumisista huolimatta. Jokainen varmasti löytää oman juttunsa kun sen aika koittaa ja meillä on kuitenkin koko elämä aikaa!
Tänään olen pitänyt kokonaan vapaata opiskelusta, sillä viime viikolla luin jokaisena päivänä. Olen saanut jo siivottua, eikä mikään ole parempaa kuin aloittaa uusi viikko hyvillä mielin puhtaassa kodissa. Siivouksen aikana huomasin jälleen, kuinka kaipaan vähemmän materiaa kotiin ja helposti etsinkin asioita, joista voisin luopua. En kannusta ketään tietenkään heittämään turhaan tarpeellisia tavaroita pois, mutta kannattaa välillä pohtia, onko kaikki omistamansa jutut todella niin tärkeitä.
Äskeisen pohdinnan jälkeen tämä kuulostaa varmasti vähän ristiriitaiselta, mutta olen pyrkinyt kannattamaan suomalaisia pienyrityksiä, suomalaista designia, kotimaisia tuotteita ja meikkejä aina kun minulla on ollut siihen mahdollisuus. Maanantaimalli on turkulainen pienyritys, joka valmistaa korvakoruja käyttäen materiaaleinaan puuta ja kirurgin terästä. Yritys julkaisi tänään sivustollaan kauniita puisia glitterkorvakoruja ja mielestäni nyt oli täydellinen tilaisuus tukea yrittäjää. Ostin nämä korvakorut, enkä malta odottaa niiden saapumista kotiin. Monet uuden malliston korut ovat jo loppuunmyydyt, joten toivottavasti niitä tulee pian lisää saataville.
Jo usemman päivän ajan olen pohtinut uimaan menemistä… Olisiko tänään se päivä? Harvinaista minulta, sillä en yleensä innostu viileään veteen pulahtamisesta, mutta monet aurinkoiset päivät ovat kannustaneet pohtimaan talviturkin heittoa. Kerran lapsena heitin sen jo huhtikuussa. Hurjaa. Oletteko te jo heittäneet talviturkin?
Tällä hetkellä on melko onnellinen olo kaikesta ja se tuntuu ihanalta. Toivottovasti teilläkin menee nyt hyvin ja jos ei, niin se helpottaa kyllä vielä. Asiat järjestyvät aina, suuntaan taikka toiseen.