Vahvasti matkalla
Hei kaikki ihanat!
On kulunut lähes pari kuukautta siitä, kun olen kirjoittanut viimeisimmän postaukseni. Olen ollut huhti-toukokuun lähes kokonaan kiinni työharjoittelussa ja pääsykokeet lähestyvät hurjaa vauhtia. Tänään oli itse asiassa niistä ensimmäiset, nimittäin kirjallisuuden pääsykokeet Jyväskylässä.
Matkustin Jyväskylään jo eilen maanantaina, jotta ehtisin rauhassa kokeeseen ja samalla nähdä vähän kaupunkia. Olen käynyt Jyväskylässä kerran tai pari aikaisemminkin, mutta viime käynnistä on jo useampi vuosi. En siis muistanut paikasta oikein mitään sinne saavuttuani, mutta olin kuitenkin kuullut paljon hyvää – varsinkin luonnosta. Ollakseni aivan rehellinen, pidin Jyväskylässä kyllä järvimaisemista sekä yliopiston päärakennuksen alueesta punatiilisine rakennuksineen. Kaupunki itsessään (ainakin keskusta-alue) oli kuitenkin omaan silmään ankean näköinen, vaikka väkeä kyllä riitti. Suurin osa rakennuksista tuntui olevan suoraan 70 -luvulta, eikä puutalojakaan ollut säästetty kovin montaa. Yliopistoalueen rakennukset olivat myös todella iäkkäitä – osa niistä on käsittääkseni itsensä Alvar Aallon suunnittelemia. Pidän kyllä vanhoista, varsinkin 1800-1900 -luvun vaihteessa tehdyistä rakennuksista, mutta aiemmin kuulemani sisäilmaongelmat huolettivat. Toisaalta vuonna 1880 valmistunut päärakennus peruskorjattiin pari vuotta sitten ja monessa muussakin Suomen koulussa on valitettavasti edelleen homeongelmia. Itse tein kokeen Liikunta -rakennuksessa, joka on peräisin 1970 -luvulta.
Pääsykoe kesti kolme tuntia ja tehtävänä oli klassinen novellianalyysi. En ollut sellaista tehnyt muutamaan vuoteen, joten siihen nähden koe meni oikein hyvin. Aika meinasi vain olla kortilla: en ehtinyt kolmessa tunnissa kunnolla viimeistellä analyysiäni, ja konseptin viimeinen sivu tuli hutaistua sinne päin. Tähän pääsykokeeseen en erityisemmin valmistautunut, mutta koin siihen osallistumisen hyvänä pohjana muita kokeita ajatellen. Sisälle pääsyä en valitettavasti osaa odottaa: kirjallisuuden hakijoita oli 160 ja vain 12 pääsee sisään! Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki hakijat eivät tulleet paikalle, mutta sisäänpääsyprosentti on silti minimaalisen pieni. Alle viikon päästä minua odottaa jo uudet pääsykokeet Joensuussa – niihin olen panostanut huomattavasti enemmän. Viimeiset pääsykokeeni ovatkin sitten kesäkuun toisella viikolla.
Lähes koko kevään olen pohtinut sitä ajatusta, jos en pääsekään syksyksi kouluun ja miten se vaikuttaa minuun ja omaan olooni. Aluksi tunsin pahaa mieltä ajatellen tilannetta, jos kesäkuun loppupuolella selatessani Opintopolkua olen saanut pelkkiä hylättyjä. Minulla on taipumus vertailla itseäni muihin ja kun näen entisten koulukavereideni tai ystävieni olevan jo useampaa vuotta korkeakoulussa, tulee väkisin huono ja ahdistunut olo.
Tänä keväänä olen kuitenkin saanut kuulla paljon tarinoita siitä, ettei kaikilla muillakaan ole ollut niin helppoa löytää omaa juttuaan saati sitten päästä kouluun. Eräs henkilö kertoi pitäneensä lukion jälkeen välivuoden, lähtenyt sen jälkeen opiskelemaan Helsinkiin pariksi vuodeksi ja vaihtanut sitten alaa Joensuuhun. Hän on valmistuessaan lähempänä kolmeakymmentä ja aikoo silti opiskella lisää. Toinen tapaamani henkilö sanoi minulle, että hän piti neljä välivuotta tehden töitä ja avoimen yliopiston opintoja. Nyt tämä nainen opiskelee itseään miellyttävää alaa ja käy samaan aikaan töissä. Pääsykokeisiin liittyen olen myös ahdistellut keskinkertaisia lukiopapereitani, mutta minulle on sanottu, ettei papereilla lopulta ole niin paljon väliä. Jos tahtoa löytyy, voi päästä opiskelemaan ihan minne vaan.
Näiden puheiden siivittämänä olen valmis ottamaan tulevan vastaan vähän rennommin. Täytän kuitenkin syksyllä vasta 21, minulla on jo kaksi tutkintoa alla (valmistuin viime viikolla kokiksi!) ja koko elämä aikaa päättää, mitä minä haluan tehdä. Sinunkaan ei siis pitäisi murehtia, vaan nähdä pikemminkin elämä sinulle suunniteltuna uniikkina matkana. Ollaan yhdessä vahvasti matkalla.