Joulu, tuo kristinuskon vapahtajan syntymäjuhla , sekä pakanallinen auringon juhla. Jouluna lauletan joululauluja ja syödään jouluruokia. Istutaan kotona ja öllötellään. Jouluna kuuluu olla iloinen ellei ole kunnollista syytä olla surullinen.

Itse en ole tänä vuonna oikein saanut joulusta kiinni. Joulu  tuli on ja menee kohta ohi. En ole ehtinyt odottaa tai rauhoittua ennen joulua, myös itse joulun aika on ollut melkoista hulinaa. Tämä voi johtua lukion aivan viime tippaa venyneestä koe viikosta, tai siitä että palasin kotiin tyttöystäväni luota vasta aatonaattona.

Minun jouluuni on aina kuulunut olennaisesti odotus ja jännitys. Mitä saa lahjaksi ? Ketä tulee Vieraaksi? Mitä Kirkossa tapahtuu? Tänä Vuonna Kävin keräämässä kolehtia omassa kotikirkossani. En lähtenyt mummon luokse perinteiseen joulukirkkoon. Se voi olla osa syy aaton tunnelmattomuuteen

Toisaalta olen kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana  ( viime joulusta ei muistikuvia).  Elämä on muistutellut että se on kuitenkin ruusuilla tanssimista: siinä on piikkejä. Olen eronnut, kolhinut itseäni henkisesti, pöljäillyt, johtanut ihmisiä, auttanut ihmisiä, ystävystynyt ja ottanut vastuuta. Joku voisi sanoa että olen aikuistunut.

Mutta tätäkö aikuistuminen on? Joulusta tulee vain normaalia pidempi viikonloppu jolloin syödään paljon ja saadaan tavaraa. Käykö sama uudelle vuodelle.  entäs juhannukselle? 

Jos aikuistuminen on tätä NIIN MIE EN SUOSTU

Iloista ja lapsenmielistä joulua kaikille 😀