Huomenta!

Olen ihan poissa päästäni, mutta ei se haittaa.

Jos on jumalaa, mitä minä uskon, että ehkä on, niin mulla on sanottavaa. Me ei vaan ehkä huomata häntä tai ei tahdota huomata. Hän puhuu meille kaiken aikaa. Joka sekunti. Haluatko huomata sen, se on ehkä sinusta kiinni. Asioita ei aina tajua tai ymmärrä. Olen ihan poissa päästäni, mutta olen tosissani.

Joka sekunti.Aina kun sä näät jotain, se on häntä. Hän puhuu sinulle. Ne puhelinilmoitukset, jota sä saat vaikka iltalehdeltä, Yleltä, ystäviltä, mistä lie – se on häntä ehkä tavoittelemassa sinua. Kaikki ne asiat mitä sinulle tapahtuu, se on hänen tapaansa tavoittaa sinua. Mä oon ehkä ylimielinen, kun ajattelen näin, mutta tätä mietin tänään. Ei se oo yhtään sen vähempiarvoisempaa kuin muiden mielipiteet.

Juttelin työkaverin kanssa eilen ja hän sanoi olevansa yksinäinen. Hän tuli luokseni juttelemaan.

Juttelimme musiikista ja lyriikoista. Hän kuuntelee Avenged sevenfoldia. Heillä on aika aggressiivisia sanoituksia ja musiikkia, mitä en mielelläni kuuntele, mutta ymmärrän, että se musiikki rauhoittaa rauhatonta ja ehkä vihaista mieltä. Voi olla Jumalan tapaa rauhoitella sinua? En tiedä.

Siirryimme aiheesta jumalan olemassaoloon. Hän ei muistaakseni uskonut jumalaan, mistä en minäkään ole täysin varma – mutta mietin, että hän loi tämän kaiken ja antoi meille tämän kaiken. Ruoan, maan, eläinlajit. Sään, luonnon, meret. Hän antoi meille kaiken, koska rakasti niin paljon ja tahtoi antaa kaiken. Varmaan se keksii koko ajan lisää, en tiedä, ehkä tavoitellakseen meitä. Onkohan kaikki jo keksitty. Joka sekunti hän puhuu. Kaikki mitä sinä näet, minne katseesi suuntaat – se yksinäinen lintu jossain. Se koira mitä sinä katsot, kun joku lenkittää. Se lapsi mitä joku työntää rattaissaan. En tiedä mitä hän sanoo, mutta jotenkin hän tahtoo puhua. Oletan. Luulen.

Hiljaisuudessa on ihanaa olla, mutta aina ei ehkä pää kestä, kun ajatukset ovat yhtä sekamelskaa ja toistan sanoja ja lauseita mielessäni. Ääneen puhuminen rauhoittaa. Onko se hänen tapaansa tavoittaa sinua? En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Tietysti jää kysymys, miksi maailmassa on ikäviä asioita. Miksi niitä tapahtuu. En osaa sanoa. Miksi haluat mennä kapakkaan juomaan? Kaipaat seuraa? Kaipaat alkoholia? Kaipaat jumalan seuraa? Ehkä sä oot jumalan seurassa kun oot kapakassa?

Menet hevosen kanssa ratsastamaan? Ratsastat hänen kanssaan. Luet kirjaa? Luet kirjaa hänen kanssaan. Juttelet itseksesi? Juttelet hänen kanssaan. Mä en osaa sanoa tähän muuta. Älä pelästy. Tänään on kaunis ilma. Aika syksyinen, mutta ilma on raikas ja tuoksut on kivoja. Aurinko paistoi hetken. Paistaa edelleen.

Mä en osaa sanoa siihen vihaan mitään. Älkää vihatko. Älkää vihatko.

Minun kanssa saa hei olla eri mieltä. Tulkaa sanomaan, niin mä mietin asiaa. Ehkä uusiksi. Maailmassa on paljon asioita mitä välttelen, tai kiistän, koska en kestä totuutta. Väkivalta. Ikävät asiat. En tiedä miksi. Mutta olen aika varma tästä – mutta tiedän, että voin olla väärässäkin.

Kaikki ne asiat, mitä minun elämässäni on tapahtunut – se on hänen tapaansa tavoitella minua. Ehkä olen ylimielinen. En tee sitä tarkoituksella (luulen) enkä tee sitä aikoakseni pahaa. Kaikki ne asiat, mitä olen tehnyt, ja ehkä sinäkin, on hänen tapaansa kurkotella kohti sinua. En osaa selittää paremmin, sitä joutuu varmaan miettimään tarkemmin. Antaa hautua?

Olen ihan lauantaissa, vaikka tänään on sunnuntai. Katson The Officea taustalla. Näin outoja unia. Ne unetkin kertoo meille jotain – ehkä päivästä. Minulle ne ainakin on ollut sellaisia. Eräänlaisia ’ennustuksia’ päivästä – tai sinusta itsestä, en tiedä. Niiden sanomaa joutuu miettimään, mutta itse huomasin, että ne asiat mitä unissa nään, toteutuu jollain tapaa päivän mittaan. Ei varmaan kaikilla. Ne unen merkitykset joutuu itse avaamaan, kun elämästäsi tiedät sinä itse.

Tää riittää. Kiitos. Hyvää sunnuntaita!