Kaksi iltaa oopperassa 1/2: Upea COW
Tänä syksynä Suomen Kansallisooppera ja -baletti on yllättänyt minut iloisesti kaksi kertaa. Ensiksi lienee syytä paljastaa, että lähtökohtaisesti minä rakastan oopperaa ja balettia, jopa niin paljon, että olen yliopisto-opintojeni aikana keskittynyt kandivaiheessa tanssintutkimukseen ja maisterivaiheessa oopperaan. Olen myös ison osan työelämästäni viettänyt näiden kahden rakkaan taiteenlajin parissa. Tällä hetkellä en kuitenkaan työskentele oopperalla, joten koen olevani riittävän ulkopuolinen kirjoittamaan näkemistäni esityksistä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kahdesta hyvin erilaisesta esityksestä samassa tekstissä, mutta päädyin lopulta kahteen eri tekstiin.
Upea COW
Viime keväänä korona teki tyhjäksi suunnitelmani mennä katsomaan Kansallisbaletin ohjelmistoon kuuluneen COWn, mutta onnekseni teos siirrettiin tälle syksylle. Esityksiä oli vain muutama ja oli lähellä, että teos olisi mennyt minulta sivu suun, kunnes ystäväni laittoi minulle viestiä, että minun tulisi ehdottomasti hankkiutua katsomoon ennen kuin esitykset loppuvat. Sitä seurasi onnellinen sattuma, kun lasta päiväkodista hakiessa törmäsin vanhaan työkaveriin, joka lupasi hankkia minulle alennuslipun esitykseen.
COW on ruotsalaisen koreografi Alexander Ekmanin käsialaa. Nauhalta kuultavasta musiikista vastaa Ekmanin luottosäveltäjä Mikael Karlsson ja puvustuksen on suunnitellut tanskalainen muotisuunnittelija Henrik Vibskov. Esitys on huikean visuaalinen, hengästyttävän nopeatempoinen ja viiltävän satiirinen. Vibskovin puvustuksen nerokkuus piilee vahvojen hahmojen luomisessa ja sitten niiden riisumisessa. Kun pyrimme pukeutumisellamme hädissämme ilmaisemaan erilaisuuttamme ja omintakeisuuttamme, olemme lopulta enemmän toistemme kaltaisia. Riisuttuna ulkoisista merkeistä puolestaan pääsemme lähemmäs yksilöä ja aidosti koskettavaa yhteyttä toiseen ihmiseen.
Heti alussa teos haastaa perinteet ja katsojan, kun näyttämölle konttaa lehmän elkein tanssija Antti Keinänen ja alkaa puhutella yleisöä suoraan. Aloitus antaa katsojalle lukuohjeen kyseenalaistaa kaiken oppimansa ja kaiken tietämänsä siitä, mitä on teatteri tai baletti. ”Ajattele, ettet koskaan ennen olisi käynyt teatterissa.”COW on humoristinen näkökulma ihmisyyteen ja elämäämme ja toisaalta jopa filosofinen kannanotto taiteeseen ja ympäröivään maailmaan. Huomasin läpi esityksen vuoron perään nauravani ääneen ja itkeväni. Suosikkikohtauksessani koko ensembele oli näyttämöllä pitkissä valkoisissa hameissa. Liikkeen energia pyyhki hyökyaallon lailla läpi koko katsomon ja tunsin liikkeen koko kehollani aina omalla paikallani ensimmäisellä parvella asti. Liikutuin kyyneliin ja hengästyin. Miten etuoikeutetuksi koinkaan itseni nähdessäni tällaista antautumista ja voimaa tanssijoiden itseään säästelemättä! Tällaisissa hetkissä kiteytyy näyttämötaiteen syvin olemus, joka ei ole toistettavissa.
Päällimmäisenä kiitollisuus
COW oli täynnä upeita tulkintoja, herkkyyttä, voimaa ja taitoa sekä taiteellisuutta. Haluaisin mainita nimeltä jokaisen tanssijan ja heidän upean heittäytymisensä. Lopulta koen kutenkin COWn pääosassa olleen ensisijaisesti koko ensemblen. Jokainen ensemblen tanssija on jo pelkästään tälle tasolle päästäkseen harjoitellut vuosikausia baletin sääntöjä ja muotoja. He ovat erikoistuneet taiteelliseen ilmaisuun tietyn muotokielen sisällä. Oli vavisuttavaa nähdä miten nerokkaasti nämä muodot rikottiin ja rakennettiin uusilla tavoilla tässä esityksessä. Kansallisbaletin tanssijat ylittivät itsensä ja astuivat rohkeasti pois mukavuusalueelta tullen näin lähelle katsojaa omina toisista erottuvina yksilöinä. Tässä ollaan kaukana perinteisestä corps de balletista*.
Esitys oli enemmän kuin se mitä näimme näyttämöllä, se pureutui katsojan tajuntaan ja herätti pohtimaan taiteen merkitystä ja sitä mitä minä katsojana toivon taiteelta. Toisaalta esitys kyseenalaisti koko ihmisyyden ja tuntemmamme elämäntavan mielekkyyden. Illan lopuksi poljin pyöräläni oopperalta kotiin hymy huulillani ja energiaa täynnä. Päällimmäinen tunteeni oli kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain nähdä tämän esityksen ja kiitollisuus siitä, että tällaisia teoksia tehdään.
*Corps de ballet eli balettikuoro tarkoittaa balettiseurueeseen kiinnitettyjä tanssijoita, jotka eivät ole tähtitanssijoita, esitanssijoita tai solisteja. Usein corps de balletia käytetään esityksissä luomaan solisteille elävä tausta. Corps de ballet liikkuu yht’aikaisesti sulautuen kuin yhdeksi kehoksi. Joissakin teoksissa on erityisesti corps de balletille luotuja kohtauksia, esimerkiksi Pähkinänsärkijän lumihiutaleiden tanssi.
Lue myös:
Rakkaus on kuin pyörremyrsky – Helsingin Kaupunginteatterin Humiseva harju vavisutti tunteitani yhtä vahvasti kuin COW.