Jekyll ja Hyde Suomen kansallisbaletissa
Val Caniparolin Jekyll & Hyde -baletti sai kantaesityksensä Suomen kansallisbaletissa viime perjantaina 6.11.2020. Olin seurannut kiinnostuneena Suomen kansallisooppera ja -baletin sosiaalisen median kanavissa esityksen valmistumista. Esimerkiksi puvuston instagram-tilillä on ollut kuvia ja videoita pukujen valmistumisesta, yksityiskohdista ja mm. patinoinnista, ja tanssijoiden tilillä on ollut mm. videomateriaalia harjoituksista. Näin Jekyl & Hyden lauantai-illan näytöksessä ja sain kokea juuri sen mitä olin toivonutkin, näyttävän ja kammottavan tarinan mielen kahtia jakautumisesta. Lipun esitykseen sain Suomen kansallisooppera ja -baletilta.
Val Caniparoli: Jekyll & Hyde
Jekyll & Hyde perustuu Robert Louis Stevensonin tarinaan The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde. En ole lukenut alkuperäistä tarinaa, mutta tarina kahtia jakautuneesta persoonallisuudesta, hyvästä tohtori Jekyllistä ja hänen pimeästä verenhimoisesta puolestaan herra Hydesta, oli minulle tuttu populaarikulttuurin kuvaston, näytelmien ja elokuvien ynnä muiden sovitusten kautta. Jekyll & Hyde onkin tarinallinen koko illan baletti, jonka juonta katsojan on helppo seurata. Useiden eri säveltäjien teoksista koottu musiikki toimii yhtenäisenä kokonaisuutena tukien tarinaa ja hahmojen sisäistä kamppailua. Myös näyttämöllä toisinaan hankalasti luotava kauhu ja jännitys saadaan välittymään katsojalle asti. Onkin huomattava, että tarinallisista lähtökohdistaan huolimatta teos ei synkkänä kauhuklassikkona ole lapsille suunnattu teos.
Jekyll & Hyde on vahvasti visuaalinen esitys. David Israel Reynoson lavastus ja puvut luovat mielleyhtymiä tarinan kuvaamaan viktoriaaniseen aikakauteen. Visuaalisesti ne kuitenkin irroittautuvat epookista pienillä yksityiskohdilla luoden näyttämöllä nähtävälle tarinalle ajattoman tilan ja ympäristön. Esitys pitää katsojan otteessaan ja saa unohtamaan ympäröivän todellisuuden. Caniparolin koreografia flirttailee estottomasti klassisen baletin liikekielen kanssa, mutta purkautuu toistuvasti modernimpaan liikekieleen luoden kiinnostavan ja tanssijoiden kykyjä hyödyntävän kokonaisuuden.
Vahvoja tulkintoja ja miehistä energiaa
Jekyll & Hyden pääosissa nähdään ensisijaisesti miehiä. Frans Valkaman herkästi tulkitsema Jekyll on lempeä ja kunnianhimoinen itsensä kanssa kamppaileva hyväntekijä. Oma mielipiteeni on, että hyvyyden ja hyveellisyyden esittäminen näyttämöllä on useimmiten epäkiitollisen tylsää. Valkama onnistuu kuitenkin välittämään hahmon sisäisen kamppailun, joka tekee hahmosta kiinnostavan. Alfio Dragon rooli Hydena on ristiriitaisuudessaan ja äkkivääryydessään esiintyjälle merkittävästi kiitollisempi. Siinä missä herra Hyde esitetään usein epämuodostuneena ja hirviömäisenä kummajaisena, on Dragon Hyde komea, hurmaava ja vaarallinen. Katsojan on helppo ymmärtää, miten hän saa metsästettyä uhrinsa, sekä miehet että naiset. Toisaalta Dragon tulkitsemasta Hydesta huokuu todellista varaa, ja tappamisesta saatu nautinto on kylmäävä.
Ensimmäinen näytös painottui tohtori Jekyllin kokeelle ja hänen sisäisen pahuutensa hiljaiselle heräämiselle, ja toisen näytöksen keskiössä Hyden hirmuteot sekä Jekyllin ja Hyden sisäinen kamppailu miehen mielen herruudesta. Teoksen parasta antia onkin Valkaman ja Dragon pas de deux, jossa Jekyll ja Hyde taistelevat vallasta. Miesten välinen jännite on käsin kosketeltava ja liikkeen voima salpaa katsojan hengityksen.
Yhtenä keskeisistä hahmoista nähdään kirjailija Robert Louis Stevenson. Stevensonin lisääminen näyttämölle korostaa Jekyll & Hyden psykologista ulottuvuutta. Kirjailijan houreisessa ja huumehuuruisessa unessa hän käy vuoropuhelua mielen kahden puolen välillä. Jekyll ja Hyde näyttäytyvät tällöin Stevensonin mielen tuotteina. Kirjailija sisällyttää oman mielensä syvyyksiä ja ristiriitoja kahteen kilpailevaan alter egoon. Lopussa nähtävä Jekyllin ja Hyden taistelu on Stevensonin alulle panema ja lopulta taistelun voittanut tanssii pyörivällä sairasvuoteella kirjailijan kanssa. Lauantaina Stevensonin roolin tanssi Sergei Popov. Käsiohjelma taustoittaa kirjailijan hahmon lisäämistä osaksi baletin tarinaa sillä, että kirjailija Stevenson kirjoitti tarinan nopeatempoisesti maatessaan sairasvuoteella painajaisista kärsien.
Lue myös:
