Jekyll ja Hyde Suomen kansallisbaletissa

Jekyll & Hyde
Suomen kansallisooppera ja -baletti, Val Caniparoli: Jekyll & Hyde, Alfio Drago ja Frans Valkama. Kuva: Mirka Kleemola.

Val Caniparolin Jekyll & Hyde -baletti sai kantaesityksensä Suomen kansallisbaletissa viime perjantaina 6.11.2020. Olin seurannut kiinnostuneena Suomen kansallisooppera ja -baletin sosiaalisen median kanavissa esityksen valmistumista. Esimerkiksi puvuston instagram-tilillä on ollut kuvia ja videoita pukujen valmistumisesta, yksityiskohdista ja mm. patinoinnista, ja tanssijoiden tilillä on ollut mm. videomateriaalia harjoituksista. Näin Jekyl & Hyden lauantai-illan näytöksessä ja sain kokea juuri sen mitä olin toivonutkin, näyttävän ja kammottavan tarinan mielen kahtia jakautumisesta. Lipun esitykseen sain Suomen kansallisooppera ja -baletilta.

Jekyll & Hyde
Suomen kansallisooppera ja -baletti, Val Caniparoli: Jekyll & Hyde, etualalla Sari Ikonen ja Sara Saviola. Kuva: Mirka Kleemola.

Val Caniparoli: Jekyll & Hyde

Jekyll & Hyde perustuu Robert Louis Stevensonin tarinaan The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde. En ole lukenut alkuperäistä tarinaa, mutta tarina kahtia jakautuneesta persoonallisuudesta, hyvästä tohtori Jekyllistä ja hänen pimeästä verenhimoisesta puolestaan herra Hydesta, oli minulle tuttu populaarikulttuurin kuvaston, näytelmien ja elokuvien ynnä muiden sovitusten kautta. Jekyll & Hyde onkin tarinallinen koko illan baletti, jonka juonta katsojan on helppo seurata. Useiden eri säveltäjien teoksista koottu musiikki toimii yhtenäisenä kokonaisuutena tukien tarinaa ja hahmojen sisäistä kamppailua. Myös näyttämöllä toisinaan hankalasti luotava kauhu ja jännitys saadaan välittymään katsojalle asti. Onkin huomattava, että tarinallisista lähtökohdistaan huolimatta teos ei synkkänä kauhuklassikkona ole lapsille suunnattu teos.

Jekyll & Hyde on vahvasti visuaalinen esitys. David Israel Reynoson lavastus ja puvut luovat mielleyhtymiä tarinan kuvaamaan viktoriaaniseen aikakauteen. Visuaalisesti ne kuitenkin irroittautuvat  epookista pienillä yksityiskohdilla luoden näyttämöllä nähtävälle tarinalle ajattoman tilan ja ympäristön. Esitys pitää katsojan otteessaan ja saa unohtamaan ympäröivän todellisuuden. Caniparolin koreografia flirttailee estottomasti klassisen baletin liikekielen kanssa, mutta purkautuu toistuvasti modernimpaan liikekieleen luoden kiinnostavan ja tanssijoiden kykyjä hyödyntävän kokonaisuuden.

Jekyll & Hyde
Suomen kansallisooppera ja -baletti, Val Caniparoli: Jekyll & Hyde, Alfio Drago. Kuva: Mirka Kleemola.

Vahvoja tulkintoja ja miehistä energiaa

Jekyll & Hyden pääosissa nähdään ensisijaisesti miehiä. Frans Valkaman herkästi tulkitsema Jekyll on lempeä ja kunnianhimoinen itsensä kanssa kamppaileva hyväntekijä. Oma mielipiteeni on, että hyvyyden ja hyveellisyyden esittäminen näyttämöllä on useimmiten epäkiitollisen tylsää. Valkama onnistuu kuitenkin välittämään hahmon sisäisen kamppailun, joka tekee hahmosta kiinnostavan. Alfio Dragon rooli Hydena on ristiriitaisuudessaan ja äkkivääryydessään esiintyjälle merkittävästi kiitollisempi. Siinä missä herra Hyde esitetään usein epämuodostuneena ja hirviömäisenä kummajaisena, on Dragon Hyde komea, hurmaava ja vaarallinen. Katsojan on helppo ymmärtää, miten hän saa metsästettyä uhrinsa, sekä miehet että naiset. Toisaalta Dragon tulkitsemasta Hydesta huokuu todellista varaa, ja tappamisesta saatu nautinto on kylmäävä.

Jekyll & Hyde
Suomen kansallisooppera ja -baletti, Val Caniparoli: Jekyll & Hyde, Alfio Drago ja Violetta Keller. Kuva: Mirka Kleemola.

Ensimmäinen näytös painottui tohtori Jekyllin kokeelle ja hänen sisäisen pahuutensa hiljaiselle heräämiselle, ja toisen näytöksen keskiössä Hyden hirmuteot sekä Jekyllin ja Hyden sisäinen kamppailu miehen mielen herruudesta. Teoksen parasta antia onkin Valkaman ja Dragon pas de deux, jossa Jekyll ja Hyde taistelevat vallasta. Miesten välinen jännite on käsin kosketeltava ja liikkeen voima salpaa katsojan hengityksen.

Yhtenä keskeisistä hahmoista nähdään kirjailija Robert Louis Stevenson. Stevensonin lisääminen näyttämölle korostaa Jekyll & Hyden psykologista ulottuvuutta. Kirjailijan houreisessa ja huumehuuruisessa unessa hän käy vuoropuhelua mielen kahden puolen välillä. Jekyll ja Hyde näyttäytyvät tällöin Stevensonin mielen tuotteina. Kirjailija sisällyttää oman mielensä syvyyksiä ja ristiriitoja kahteen kilpailevaan alter egoon. Lopussa nähtävä Jekyllin ja Hyden taistelu on Stevensonin alulle panema ja lopulta taistelun voittanut tanssii pyörivällä sairasvuoteella kirjailijan kanssa. Lauantaina Stevensonin roolin tanssi Sergei Popov. Käsiohjelma taustoittaa kirjailijan hahmon lisäämistä osaksi baletin tarinaa sillä, että kirjailija Stevenson kirjoitti tarinan nopeatempoisesti maatessaan sairasvuoteella painajaisista kärsien.

Jekyll & Hyde
Suomen kansallisooppera ja -baletti, Val Caniparoli: Jekyll & Hyde, Frans valkama, Alfio Drago ja Sergei Popov. Kuva: Mirka Kleemola.

Lue myös:

Upea COW

Kaksivärinen Fuuga

Kulttuuri Suosittelen Teatteri

Kaksivärinen fuuga

Kaksivärinen fuuga
Carl Knif Company ja Helsinki Dance Company, Kaksivärinen fuuga, Pekka Louhio ja Eero Vesterinen. Kuva: Yoshi Omori.

Kaksivärinen fuuga on Helsinki Dance Companyn ja Carl Knif Companyn yhteistuotanto, joka sai ensi-iltansa Studio Pasilassa 12.10.2020. Näin Kaksivärisen fuugan maanantaina 26.10. Teoksen piti saada ensi-iltansa jo viime keväänä, mutta pandemian vuoksi ensi-ilta siirrettiin lokakuulle. Olin jo keväällä haaveillut teoksen näkemisestä, joten olin iloinen kun sain Helsingin Kaupunginteatterilta lipun esitykseen.

Kaksivärinen fuuga
Carl Knif Company ja Helsinki Dance Company, Kaksivärinen fuuga, Mikko Paloniemi ja Jonna Aaltonen. Kuva: Yoshi Omori.

Kaksivärinen fuuga

Kaksivärinen fuuga on kahden suomalaisen nykytanssiryhmän, Carl Knif Companyn ja Helsingin Kaupunginteatterissa työskentelevän Helsinki Dance Companyn yhteistuotanto. Näyttämöllä nähdään tanssijoita on molemmista ryhmistä. Käsiohjelmassa koreografi Carl Knif avaa teoksen lähtökohtia: Hän halusi tehdä liikkeeseen ja musiikkiin pohjaavan esityksen työskenneltyään pitkään tarinalähtöisesti. Tarinattomuus vapauttaakin katsojan tutkimaan liikkeen herättämiä mielikuvia ja assosiaatioita ilman tarvetta rakentaa yhtä koherenttia tulkintaa.

Minussa Kaksivärinen fuuga herätti ajatuksia etenkin liikkeen suhteesta tilaan ja yksilön suhteesta esineeseen. Toisinaan tilana toimi Studio Pasilan näyttämö, mutta tilaa rikottiin myös katsomon puolelle. Toisinaan tilaa taas rajoitettiin tanssijoiden tanssiessa erilaisten korokkeiden päällä. Teoksessa käytettiin paljon tarpeistoa ja monet esineistä tanssivat kulloisenkin solistin kanssa toisen tanssijan nukettamina. Esityksessä kytettiin myös paljon vertauskuvallisesti teollista ja orgaanista materiaa, mikä herätti pohtimaan ihmisen suhdetta luontoon ja toisaalta rakennettuun ympäristöön. Omat assosiaationi veivät myös syvemmälle omiin henkilökohtaisin pohdintoihini ja huomasin peilaavani omaa tilannettani näyttämön tapahtumiin kuin keskustellen ajatuksissani liikkeen kanssa.

Kaksivärinen fuuga
Carl Knif Comapany ja Helsinki Dance Company, Kaksivärinen fuuga, Anna Stenberg. Kuva: Yoshi Omori.
Kaksivärinen fuuga
Carl Knif Company ja Helsinki Dance Company, Kaksivärinen fuuga, Jonna Aaltonen, Jyrki Kasper ja Heidi Naakka. Kuva: Yoshi Omori.

Liikkeen voima

Tanssiesitysten katsomisessa on aivan oma viehätyksensä. Kun esitys perustuu liikkeeseen, voidaan päästää irti kielestä ja teos puhuu kullekin katsojalle henkilökohtaisella tasolla olipa kyseessä sitten tarinallinen tai tarinasta vapautettu esitys. Olen joskus lukenut artikkelin siitä, miten esityksen katsominen saa aikaan reoktion katsojan peilisoluissa. Reaktion voimakkuus liittyy katsojan omiin kokemuksiin ja asiantuntemukseen. Esimerkiksi muusikoilla oman instrumentin konserttia seuratessa aivoissa aktivoituu samoja alueita kuin heidän itse soittaessaan ja samoin käy tanssijoille tanssia seuratessa. Kuitenkin tämä tapahtuu eri mittakaavassa kaikille meille katsojille omasta ammatillisesta taustasta riippumatta.

Liike on siitä erityinen ilmaisutapa, että me kaikki osaamme tulkita sitä omalla yksilöllisellä tavallamme. Tietenkään yhtä absoluuttista totuutta ei ole, eikä tällaisessa yhteydessä tarvitsekaan olla. Liike on monitulkintainen ilmaisumuoto ja nykyisessä sanoihin, puheeseen ja kirjoitukseen, perustuvassa kulttuurissamme vähemmän käytetty ja tapa kommunikoida. Itse koen tanssiesitysten katsomisen hyvin vahvasti kehossani ja tunnetasolla. Kokemuksen sanoittaminen voi usein olla haastavaa, jos haluan välttää liikkeen kuvailua. Kaksivärinen fuuga sai minut uppoutumaan assosiaatioiden tulvaan ja antautumaan tunniksi maailmalle, jossa ei tarvitse olla selkeitä syyseuraussuhteita tai kertomusta. Maailmaan, jossa tulkinta jää katsojan henkilökohtaiseksi kokemukseksi.

Kaksivärinen fuuga
Carl Knif Companyt ja Helsinki Dance Company, Kaksivärinen fuuga, Jyrki Kasper, Pekka Louhio, Anna Stenberg ja Jonna Aaltonen. Kuva: Yoshi Omori.

Lue myös:

Upea COW

Kulttuuri Teatteri