Tasan kuukausi maistraattiin

”Mä en tiedä mitä tästä tulee. On aivan käsittämätöntä että mä tykkään siitä ja se tykkää musta. Pelkään, että joku kerta en tykkääkään siitä kun enää kun nähdään. Mutta olen niin fiiliksissä näistä tunteista! Ja ne jotenkin kasvaa koko ajan.

Luulin, että ihastus tapahtuu heti, sekunnissa.
Olen niin ällöttävän onnellinen.
Tämä on ihanaa.
Voiko tämä olla totta?
Tuleekohan siitä mun poikaystävä?
Valitseeko se jonkun muun?” 11.8.2014.

Ehdin elää koko aikuisikäni yksin kunnes heinäkuussa 2014 Tinder-löytö osoittautui täydeksi helmeksi. Ihastusta on päiväkirjan mukaan ollut voimakkaast ilmassa, vaikka kauan meni että uskalsin päästää suojamuurit alas. Viime vuoden pääsiäisenä mies polvistui keittiössä ja viime elokuussa päätettiin hääpäivä: maistraatti odottaa 18.8 ja avioliiton siunaaminen 26.8. Mies ei kuulu kirkkoon, minulle avioliiton siunaus on hyvin tärkeä. Maistraattiin ovat lupautuneet meidän perheet, kaaso ja bestman. Ystävät ja sukulaiset tulevat juhlimaan kirkkopäivänä.

Aika kului niin nopeasti. Ensin oli yli vuosi häihin ja jatkuvaa rahan säästämistä. Nyt on kuukausi ja hirveä tunnemylläkkä. Kaikki konkretisoituu. Kun catering kertoo, miten he kattavat kahvit tauon aikana näen mielessäni, miten juhlaväki samaan aikaan juo, nauraa ja tupakoi pihalla ja minä vaihdan kuulumisia miehen tätien kanssa. Kun väännetään häätiimin kanssa pöytäjärjestys kasaan näin nauraa räkättävät ystävät ja kyyneileitä pyyhkvän äidin. Tai paljon pyörryttää, kun kanttori kajauttaa Pachelbelin soimaan ja ovi aukeaa.

Nyt se tapahtuu. Kaikki muu taitaa kutakuinkin olla paitsi hääkengät puuttuu ja puku on vasta tekeillä. Niin ja sormus. Ne olisi hienoa saada vielä.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *