En tiedä kokeeko miehet kovia paineita treffipaikan valinnan suhteen, mutta myönnettäköön tässä heti, että ystäväni kanssa kyllä aina jaamme henkisiä onnistumispisteitä tarjotun treffiehdotuksen mukaan. Mitään tarkkaa asteikkoa ei tokikaan ole luotuna mutta paikka, persoonallisuus ja ylipäätään se, että ottaa ohjat ja ehdottaa jotain saa aina reaktion ”aa, pisteitä ehdotuksesta”. Tässä on luonnollisesti mahdollista saada miinuspisteitä tai voi myös päästä neutraalisti nollille, kuten Putkimies tänään. Kun asteikko on tuulesta temmattu, voi sitä muuttaa ja ehdotuksia arvostella täysin mielivaltaisesti. Täysi ehdottamattomuus saa kyllä jatkossa harkitsemaan vakavasti treffien perumista.

Mitä siis kävi? Juttelin päivän aikana pariinkin otteeseen Putkimiehen kanssa puhelimessa, edelleen se on helppoa ja hauskaa, ihme kyllä. Huomaan yhä vain suorastaan pitäväni siitä, että Putkimiehellä on rohkeutta soittaa ja vain höpötellä. Aiemmat perumani treffit Putkimies ehdotti pidettäväksi Lintsillä, ajatuksena mennä katsomaan näköaloja ilmasta käsin. Pidin siitä kovin ja ystävältäkin herui pisteitä ehdotuksesta. Tänään Putkimies ehdotti josko sitten sadepäivän kunniaksi mentäisiin vaikkapa syömään ja pelaamaan biljardia tulevilla treffeillämme. Ehdotuksessahan ei ole yhtään mitään vikaa, mutta ehkä se on vaan niin perusehdotus, että ystäväni kommentti ”ei tule miinusta, muttei plussaakaan” oli täysin ansaittu. 

Nyt sanon jotain typerää (taas):
Parisuhdeminä, joka tykkää vakiintuneesta menosta ja yksiavioisuudesta, on kauhuissaan kahden miehen pyörittämisestä. Tuntuu kuin pettäisin Nikkaroijaa, ja se jos jokin on typerää ajattelua – emmehän me seurustele ja mistä minä tiedän kuinka montaa kesäminkkiä hän pyörittää, joten yhdet treffit sinne tänne.

Niinpä sillä välin kun odotan ja toivon aivokoomaa, joka hiljentäisi kaikki nämä järkevät ja hillityt kysymykseni, kasasin päällimmäiset mietteeni:

• Entä jos pidän Putkimiehestä kovasti? Tietysti on enemmän kuin mahdollista ettei hänestä enää ensitreffien jälkeen tule kuulumaan. Mitään. Ikinä.
• Mutta mitäpä jos kuuluukin? Mitä jos Putkari tykästyy minuun, pitäiskö sitä laittaa? No pitäisipä tietty, vain koittamalla voi voittaa. Höhöhöö.
• Entä jos joku kerta olen Nikkaroijan kanssa ja Putkimies soittaa? No en tietenkään vastaa. Välttely on aikuisten tapa hoitaa asiat.
• Mitäpä jos Putkimiehessä onkin tosi paljon hyviä ominaisuuksia ja tykästyn häneen kovin? Ainakin Putkari tekee ruokaa, ilmeisesti hyvääkin vielä!
• Miten heidät voi jäsentää paremmuusjärjestykseen? Kyllä Nikkaroija toistaiseksi vie voiton kovaa ja korkealta
• Mitenhän pitkä Putkimies on?
• … Mitähän Nikkaroija puuhastelee nyt…
• Miksei tämä yliajattelu VOI VAAN LOPPUA!!!

Kuvat:
http://www.someecards.com/
https://www.tumblr.com/