Oman pelkonsa voittaminen…

… on maailman parasta. Eilen minä voitin pahimman pelkoni; kävin laulamassa lavalla kavereiden pikkujouluissa. Ja ei, kyse ei ollut mistään känniläpästä. Olin juonut yhden kokiksen. Mulla on/OLI niin kamala stage-kammo, ettei mitään rajaa, ja nyt janoan vaan takasin laulamaan, ihanaa!

Vedin kahden jampan kanssa Vartiaisen biisejä akustisesti. Itse esitystä en muista ollenkaan, muistan vaan että oli sellanen ”TÄÄ ON IHANAA” – fiilis. Huu, jotain videomatskua kuulemma on olemassa… hitto. 😀 En vaan oikein tiedä miten edes alottaisin, kaipa joku kitaraa soittava pitäis löytää ja alkaa kiertelee pubeja, kivaa. 😀 Paljon hymiöitä.

Toinenkin ilouutinen, kuukaudessa on rapissut 6,5kg pois. Ihan vain ruokavaliota muuttamalla, ja okei vähän lihaskuntoilua ja semmosta. Sehr schön! Jatketaan samaan malliin, tosin jouluna MÄSSÄÄN luvalla, ja paljon. Mmm.. suklaata.. juustoja.. nam.

Mä niin säteilen ja hymyilen vaan, nyt tuntuu että mun elämä on parasta ikinä!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!
– Miu 

ja vielä paljon sydämiä: <3 <3 <3

Haha, olen niin innoissani, ettei äärettömän kipeä palovamma tule mieleen, taikka edes häiritse. (poltin itseni öljyyn… Tulin eilen kotiin sieltä pikkujouluista ja ajattelin että paistan pari viipaletta halloumia pannulla. No unohdin sen pannun kuumenemaan, joten se oli hiton kuumalla, ja heitin vaan ne viipaleet pannulle. Roiskui sitten sormille, ranteeseen ja olkapäähän. Vain minä onnistun!)