Happily never after?

Kävin tänään tuulettamassa ajatuksia. Tällä uljaalla ratsullani. Taitaa olla viimeisiä kertoja, kun voi vielä pyöräillä. Oisin nimittäin tänäänkin kaivannut pipoa ja hanskoja. Pitää vissiin kaivaa ne vintiltä. 

Ajatukset joita tuuletin, koski yllättäen taas miehiä. Mietin millaisiin miehiin ihastun ja miksi. Ja myös että miksi silti lähden aivan toisenlaisten miesten matkaan? Jos nyt ynnään plussat ja miinukset, niin näistä ”äkkilähdöistä” on vaan ollut enemmän haittaa. 
Ja ne, joihin minä sitten ihastun… no, ei siitä vaan tule mitään. Ja toisaalta, nyt mulla on taas tällainen ”en ole ihastunut kehenkään”-tila, joka on entistäkin hämmentävämpi. Ainoastaan täysin merkityksettömiä… noh, kumppaneita. Kuinka likaiselta toikin kuulostaa. Friends with benefits. Ei.. only benefits. En saa näistä mitään irti. Jos jotain niin välillä vaan entistäkin huonomman olon. Kaipaan jotain omaa ja pysyvää.

Ehkä mun pitää nyt vaan keskittyä itseeni. Jospa se ihastus sitten sieltä jostain tulee. Pieni pessimisti sisälläni huutaa nyt täyttä kurkkua. Antaa huutaa. 

Nostan kädet ylös ja jalat pöydälle, ihan sama!

Amen. 

– Miu