Minä päätän.

Syksy. Jostain syystä mussa tulvii kaikkia eri fiiliksiä; olen melkein koko ajan soittamassa yhdelle entiselle pojalle, haluaisin liittyä kuntosalille, haluaisin lähteä pyöräilemään, haluaisin jäätelöä. Hmm. Haluan muutosta elämääni. Miksi olen näin tyytymätön?

Taidan liittyä kuntosalille huomenna. Otan vaan härkää sarvista. Treenaan, treenaan, treenaan ja treenaan. Kyllä mä itsestäni tykkään jotakuinkin melko paljon, mut en rakasta. Tai no, rakastan itseäni, mutten rakasta ulkonäköäni. Koska mun sisäinen minä on paljon hoikempi. Tai siis, en osaa selittää.
No, aion jatkaa siitä mihin jäin. Hiilihydraatit mäkeen! Syön kunnolla, riittävän usein ja vähän pienempiä annoksia. Liikun joka päivä, sallittakoon ehkä yksi vapaapäivä..  Pakko alottaa kunnolla! 

Huomautus itselleni: Jos joku alkaa taas ilkkumaan siitä miten syön ja mitä, niin ne saa tällä kertaa haistaa pitkät! Tää on nyt sun elämäsi, älä enää miellytä muita niin paljon, vaan keskity itseesi. Kiitos.

Mutta niin… Miksi ei? Mitä hävittävää mulla on? Onko minkään suhteen mitään hävittävää, kerta me vaan eletään tämän yhden kerran?

Päinvastoin! Saatan löytää itsestäni aivan uusia puolia, saatan jopa olla ylpeä ja iloinen peilikuvastani ja itsestäni, koska tiedän että se on rankan työn tulos. 

Mun ongelma vaan on se, että oon melko malttamaton. Ehkä mun inspiraatio ja motivaatio voisi olla (toivottavasti) tuleva opiskelukaupunki Turku, sekä poika. 
Tiedostan, ettei pojan takia pitäisi tehdä about mitään, koska se on väärin. Varsinkin kun se on vaan väärä ihminen sulle, mutta ei mun pieni pakahtunut sydän sitä nyt ymmärrä. 
Pidän ajatuksesta, että muuttaisin uuteen kaupunkiin, jossa ihmiset ovat tuntemattomia, eikä heillä ole hajuakaan menneisyydestäni. Menneistä kiloista puhumattakaan. Saisin tavallaan aivan mahtavan alun elämälleni. 

En tiedä mitä haluan, mutta tiedän että haluan. Milloinkohan mulle ratkeaa esimerkiksi se, että mikä musta tulee isona? Tuleeko musta opettaja niinkuin haluaisin? Vai olenko ikuisesti kaupan kassalla?

Muiden takia ei kyllä voi mitään tehdä, ei sitä jaksa kauaa. Se pitää tehdä oman itsensä takia. 

Tähän on hyvä päättää päivän pohdinnat. Huomenna taas aikainen herätys. Ja huomenna olen Elixian uusi jäsen, toivottavasti. 

Hyvää yötä,
Miu